perjantaina, syyskuuta 21, 2007

Jotain mätää lainsäädännössä?

Assalamu alaikum
Rauhaa

Törmäsin erääseen todella kummalliseen seikkaan käytyäni KELA:lla lakkauttamassa asumistukeni muuton yhteydessä. Suoraan sanottuna en ollut uskoa korviani, kun virkailija totesi; "Itse asiassa miestäsi ei lasketa ruokakuntaan kuuluvaksi henkilöksi." SIIS MITÄ? Olen hänen kanssaan (virallisesti) avoliitossa, kuten tuhannet muutkin suomalaiset opiskelijapariskunnat. Normaalitilanteessahan siis ruokakuntaan kuuluvien henkilöiden tulot vaikuttavat mahdollisten etuuksien suuruuteen.
Meidän tilanne on kuitenkin se, että mieheni voisi olla vaikka miljonääri, ja saisin halutessani kaikessa rauhassa nostaa asumistukea. Miksi? No, syynä on se kuuluista B-statuksen oleskelulupa. Kun olet B-statuksen alainen, et siis kuulu kenenkään perheeseen. Ihan sama vaikka asuisit, nukkuisit, söisit ja peseytyisit puolisosi kanssa saman katon alla. Kuinkahan moni suomalainen edes on tietoinen tämmöisestä aivan käsittämättömästä epäkohdasta lainsäädännössä? Eikä tämä suinkaan ole KELA:n ainoa väärin kaavailtu säännös.

Mielestäni koko B-statuksen mukainen oleskelulupa pitäisi poistaa. Olen ymmärtänyt, että siitä aiheutuu muitakin vastaavia epäkohtia Suomessa. Tähän mennessä kertomani on onneksi ollut minun kohdalla ainoa, ja toivottavasti siksi jääkin.

En varmasti ole ainoa, joka on raivoissaan tämmöisestä. Tuotahan voisi halutessaan käyttää törkeästi hyväkseen; puoliso voisi omistaa vaikka kartanon, kolme mersua ja 100 hehtaaria maata, ja silti vaimo nostaisi asumistukea. HALOO? Eikö tämä järjestelmä pitänyt olla nimenomaan niiden vähempiosaisten avuksi?

Naurettavammaksi tämän asian tekee se, että pari vuotta sitten jouduin itse lähes tyhjän päälle KELA:n säädösten ansiosta. Jouduin opiskelijana pitkälle sairaslomalle, jolloin opintotukea ei siis voinut nostaa. Kun ei kerry opintopisteitä, joutuisi maksamaan tuet myöhemmin takaisin. Olin järkyttynyt nähdessäni sairaspäivärahapäätöksen. Kuukaudessa tulisin saamaan noin 200€. Just. Sillähän maksetaankin kolmen ja puolensadan euron vuokra? Ja ruoka? Sairaalakulut? Lääkkeet? En suosittele yhdellekään opiskelijalle sairastumista vakavammin. Harmi vaan ettei se ole ihan omasta tahdosta kiinni.

Jotain täytyy muuttaa. Ei voi olla oikein, että naapurissa makaa vuoteessaan sairas opiskelija ilman rahaa, joka ei voi ostaa edes lääkkeitään, ja seinän takana mahdollisesti hienostorouva joka nostaa kaikessa rauhassa asumistukea. Missä olisi se poliitikko, joka oikeasti viitsisi ottaa nämä epäkohdat hoitaakseen?

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vihaksihan tuollainen pistää. KELA on aina KELA: ei siellä oikeasti ketään kiinnosta, kuolevatko opiskelijat nälkään sillan alla. :D (Nimimerkillä neljättä viikkoa opintotukipäätöstä odottava humanisti.)

Toisaalta Suomen sosiaaliturvasysteemi on aivan mahtava, kun vertaa vaikkapa Suuren ja Sivistyneen USA:n vastaavaan. (Huom. sarkasmi.) :D

Suomalaisnainen burqassa kirjoitti...

Totta, saamme olla erittäin kiitollisia, että meillä ylipäätään on joku taho, josta voi hakea apua tarvittaessa. Mutta kaikki mahdolliset väärinkäytösmahdollisuudet olisi kyllä jo tässä vaiheessa pitänyt saada poistettua säädöksistä. On tuota sosiaaliturvaa jo sen verran kauan tässä maassa kehitelty, että ei luulisi liian vaikeaa olevan.

Vähän kun viitsisi säätää lakeja, saataisiin varmasti noista epäkohdista rahaa siihen kuuluisaan opintotuen korotukseen ;)
Ei tarvisi päättäjien valittaa ja selitellä, että ei ole varoja antaa tuntuvampaa korotusta, määmää jäkäjäkä.

laura kirjoitti...

voi hitsin harmillinen b-lupa. sulla on kyllä varmaan "mielenkiintoista" kun pääset siihen ihan käytännössä sisälle, näkemään mitä blupalaisen elämä on.

Anonyymi kirjoitti...

Kerrankin olen samaa mieltä jostakin kanssasi. Halisin, jos historiamme olisivat erilaiset.

Anonyymi kirjoitti...

Salam!

Eilen kuulin, että KELA ei ole enää tämän vuoden alusta korvannut puheterapian vanhempien ohjausta. Vain suoritetusta terapiasta maksetaan. Tämän päätöksen takia vanhemmille ei siis enää voida kertoa, mitä terapiassa tehdään ja miten vanhemmat voivat itse auttaa lapsensa kehitystä, sillä terapiaistuntoonkaan näitä ohjauksia ei saa sisällyyttää. Aivan käsittämätöntä! Miten sitten vaikkapa huonokuuloisen lapsen vanhempia opastetaan käyttämään tukiviittomia ja kommunikoimaan lapsensa kanssa?

"Joo sori, me voidaan pitää terapiaa muttei hoideta sitä tärkeintä, vanhempien ohjaamista ja tukemista, jolla olisi valtava merkitys lapsen kehitykselle. Että pidetään sitten viisikymmentä tuntia lisäterpiaa, kun muutamaa tuntia ei voi panostaa ohjaustunteihin."

Fiksut miehet ja naiset istuvat pyöreän pöydän ympärille pohtimaan hienoja ja monimutkaisia säädöksiä, tietämättä yhtään miten systeemi OIKEASTI pelaa. Aukkoja, puutteita ja päällekäisyyksiä on joka paikassa...

Anonyymi kirjoitti...

Ihan hyvä, kun kommentoit asioita, vaikka olet itse saamapuolella, vai tajusinko oikein. Ymmärsin, että nyt kuitenkin saisit asumistukea, koska miehesi oleskeluluvan status on B. Kovin helpot eivät ole tukikiemurat missään opiskelijoiden liitoissa, jos toinen ansaitsee jotain. Yleensä ei mitään turhaa ole saatavilla, jos rehellisesti toimii.
Onko kokemustesi mukaana siis mahdollista, että joku sellainen, joka "omistaa vaikka kartanon, kolme mersua ja 100 hehtaaria maata" on Suomessa B-statuksella? Minä kyllä luulen, että tuskin ne mersut, kartanot ja maat kuitenkaan täällä Suomessa olisivat. Kai säännökset pyrkivät kuitenkin auttamaan niitä, joilla ei ole mitään. Onko B-status yleensäkään oikea muoto auttaa ihmisiä, siitä voisi alkaa uuden keskustelun. B-statuksella olevat ovat kuitenkin ihmisinä A-luokkaa, köyhinäkin.
Vasta nyt tajusin, että olet avoliitossa. "Virallista" avoliittoahan Suomessa ei ole, se vaikuttaa vain erilaisten tukien saannissa, esim juuri asumistukea ei avoliitossakaan saa, jos toisella on ne maat ja mersut. Onko teidät kuitenkin vihitty islamin lain mukaan? Ei kai islam suosi avoliittoja, niin olen ymmärtänyt. Eikö islamin mukaan ole mitään merkitystä vihkimisestä valtion lakien mukaan? Siis niinkuin kristittyjen ajatus liitosta "ihmisten ja Jumalan edessä", joka sisältää ajatuksen sitoutumisesta selkeästi oleskelumaan lakien mukaan, jotta kaikki oikeus tapahtuisi.

Anonyymi kirjoitti...

Jep, sama homma meilläkin. tosin emme saisi edes asumistukea, kun mun tulot ovat niin huimaavat :-)

Suomalaisnainen burqassa kirjoitti...

mm,
totta, halutessani voisin nostaa asumistukea, vaikka mieheni tulot olisivat miten suuret. (mitä ne ei kyllä todellisuudessa ole)
Häntä ei yksinkertaisesti näitten lakikiemuroitten takia oteta kuuluvaksi minun kanssa samaan ruokakuntaan. Tuon takia puolison mahdollisesti omistamia maita, kiinteistöjä yms ei oteta hakemuksessa huomioon. Vaikka ne olisi missä päin maailmaa tahansa.
Näin minulle KELA:n täti kertoi, jos olen käsittänyt väärin, ehkä joku korjaa.

Suomalaisnainen burqassa kirjoitti...

Arvelinkin, että joku ihmettelee tuota avoliitto sanaa tekstissäni. Kyllä, ehdottomasti olemme islamin mukaan vihittyjä. Useat pariskunnat kokevat, että ensin on tärkeää avioitua Jumalan edessä, sitten vasta ihmisten. Meillä ihan sama tilanne.
Suomessa ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista tehdä noita kahta yhtäaikaa.
Nyt olemme siis islamin mukaan naimisissa, ja vihkitodistuksemme kelpaa esimerkiksi Pakistanissa, mutta ei Suomessa. Tämän vuoksi lähitulevaisuudessa on tarkoitus mennä maistraatissa "uudestaan naimisiin".
Nämä on vain taas näitä lakikiemuroita :)

Suomalaisnainen burqassa kirjoitti...

"Fiksut miehet ja naiset istuvat pyöreän pöydän ympärille pohtimaan hienoja ja monimutkaisia säädöksiä, tietämättä yhtään miten systeemi OIKEASTI pelaa. Aukkoja, puutteita ja päällekäisyyksiä on joka paikassa..."

Sakina, tuosta tuli mieleeni parin vuoden takainen tilanne, kun lasten ja nuorten psykoterapiaan varatut määrärahat loppuivatkin yhtäkkiä kesken. Tuolloin siis lapsi, joka mahdollisesti oli vuoden alusta alkaen käynyt terapiassa, jäi yhtäkkiä tyhjän päälle. Ja terapiassahan yksi todella tärkeä tekijä on juuri se turvaa tuova jatkuvuus. Terapia on prosessi, ei mikään satunnaisesti toteutettava 4H-kerhon kevätretki.

Näitä tilanteita tulee varmasti joka vuosi, kuitenkin eri asioissa. Vuoden alussa ollaan niin innoissaan hutaisemalla tehdyistä päätöksistä, ja sitten syyskuulla ihmetellään että mitenkäs tässä näin kävi?!

Anonyymi kirjoitti...

Salamu aleikum!

ja Ramadan Mubarrak :)

siskoseni jaan tuntemuksesi, olin itse kyllä vielä työelämässä kun mentiin naimisiin (ensin islamin mukaan, paria kuukautta myöhemmin maistraatissa) ja jaettiin yhteinen asunto, miehellä vaan oli silloin b-lupa.. vastaanottokeskuksessa oli ravattava kuukausittain vaikka hän ei ollut siellä asunut koko maassaoloaikanaan ja kun jäin työttömäksi niin oltiin monet kuukaudet ihan tyhjän päällä.. Tarinaa riittäisi pidemmältäkin mutta riittänee toteamus että tiedostan tilanteesi ja rukoilen että se paranee pian. Voimia se varmasti vie, meillä kaiken rumban jälkeen oli molemmilla mehut ihan loppu..Miestä myös rassasi se ettei saanut töitä eikä ollut minkäänlaista ihmisen arvoista asemaa ja se oli kauheaa minustakin. Eikä se elämä kovinkaan paljon helpottanut A-statuksenkaan myötä ennenkuin vasta myöhemmässä vaiheessa.. mutta vieläkin virastojen kanssa puljaillen vaikka minä opiskelen ja hän töissä. No, tsemppiä! Toivotaan että päättäjät jossain vaiheessa ymmärtäisivät puuttua asioihin.

was

sisko M

Suomalaisnainen burqassa kirjoitti...

wa alaikum assalam wa rahmatullaahi wa barakatuh. Ramadan Kariim!

Meillä on se onnellinen tilanne, että miehellä on työ, alhamdulillaah. Minun stressitasoni olisi varmasti jo räjähdysalttiin korkealla, jos näin ei olisi.
Meillä ei tuota vastaanottokeskuksessa ravaamista myöskään tarvi pelätä, sillä mies on tullut Suomeen opiskelijana, ei turvapaikanhakijana.

Ärsyttävää on kuitenkin se, että hän saa tehdä vain tietyn määrän työtä, ja tietyssä paikassa. Jos tuohon haluaa muutosta, on sitten haettava erillisiä lupia. Eli eipä kovin kannusta lisätyöntekoon tämä lainsäädäntö!!

Täytyy kyllä myöntää, että en kovin innoissaan odota sitä A-statuksen hakemisrumbaa, on nuo lupajutut minulle jo ennestään sekä henk. koht. että useiden ystävien kautta tuttuja.
Ehkä siksi meillä on hiukan venynyt tuo virallinen naimisiinmeno, kumpikaan ei taida jaksaa aloittaa sitä virastoissa juoksemista ja jatkuvaa puhelimessaoloa!
Ehkä enemmän motivoisi jos tilanteemme olisi tällä hetkellä esim. taloudellisesti hankala.

Suomalaisnainen burqassa kirjoitti...

niin joo, ja unohtui mainita, että mieheni maksaa aivan järjettömän korkeaa veroprosenttia, vain siksi, että on B-statuksella...
Eli siinäkin yksi loistava keino ajaa ulkomaalaisten työmotivaatio alas :)