Viivi Vainoharha

Assalamu alaikum
Edelliseen tekstiin liittyvän kommentin myötä sisäinen Viivi Vainoharhani tuli taas esiin. SUPO siellä ja toinen täällä.
Välillä tuntuu, että maailmassa on jokin salainen liittoutuma muslimeja vastaan. Mistä tiedän, jos nytkin joku taho sieppaa tämän tekstin, ja analysoi sitä seuraavat kolme viikkoa?
Nyt kirjoitankin näille liittoutuneille:

Hei,
Hauskaa että olette kiinnostuneita Suomen turvallisuudesta. Haluaisin toivottaa teidät lämpimästi tervetulleeksi kotiini. Olisi mukavaa, että tutustuisitte elämääni vaikka pari viikkoa. Näkisitte, kun aamulla herään, menen pesemään kasvoni ja tekemään wudun. Seuraavaksi menen rukoilemaan ja sitten juon vettä ja appelsiini-mango Vitalia. Otan allergialääkkeeni ja menen sohvalle loikoilemaan. Yleensä laitan telkkarin päälle, vaikka en sitä katsokaan. Luen kirjoja, kuten Koraania. Juuri tällä hetkellä vuorossa on kirja nimeltään Ihmisoikeudet ja Islam. Muistakaa tarkistaa, että kirja on oikeasti se, mitä kannessa sanotaan, eikä sisällä esimerkiksi pomminrakennusohjeita. Tunnin lukemisen jälkeen pukeudun hijabiin. Naispuolinen supon edustaja on tervetullut vaatehuoneeseen katsomaan, etten piilota räjähdevyötä abayan alle. Menen päivästä riippuen joko alakerran asukastuvalle lukemaan lehtiä tai pesemään pyykkiä.
Asukastuvalta lähden muutaman kerran viikossa käymään kaupungilla. Käyn Stockmannilla ja H&M:llä. Myös Glitterin uudet korut on kiva käydä katsomassa. Usein käyn myös Robert's coffeessa juomassa Ice Choccocinon. Tässä kohtaa olkaa tarkkoja, on mielenkiintoista seurata miten juominen niqabin kanssa onnistuu. Joskus innostun ottamaan suklaamuffinsinkin, siinä vasta haastetta!
Ennen kotiinlähtöä käyn ostamassa Anttilasta maitoa, Vitalia, paahtoleipää, cheddarjuustoa, pakastepizzan ja Fazerin texaspitkon. Siltä varalta että joku tulee kylään.
Sitten menen bussilla kotiin. Toivoisin, että bussissa viereeni istuisi nainen. Miespuoliset salaiset agentit voivat istua edessä ja takana. Bussissa huomaatte, miten nuori arabimies vilkuilee varovaisesti. Vedän ns. luukun kiinni, eli laitan silmänikin peittoon. Miestä hävettää ja loppumatkan hän tuijottaa lattiaa. Edessäni istuva suomalainen mummo kääntyy noin kymmenen sekunnin välein katsomaan, vieläkö se kaapu istuu hänen takanaan. Joku puhuu huonoa suomea suureen ääneen kännykästä bussifirman palautepuhelimeen, miten epäkohtelias kuski on. "Ei tervehtinyt minua eikä tuommoista musliminaista."
Kotipysäkillä minua pelottaa, koska grillillä on ties minkälaista asiakasta. Aina saa juosta ettei joku maailmannapa innostu huutelemaan totuuksiaan perääni.
Kotioven avattuani saan juuri ja juuri ulkovaatteet pois päältä, kun alan raivoisasti siivoamaan. Voitte vapaasti tarkistaa käyttämäni kemikaalit, etten vain sattumoisin suihkuttaisikin hermomyrkkyä päällenne Vimin sijaan. Siivotessa meneekin sitten tunti tai pari.
Salkkareiden aikaan laitan ruokaa, ja telkkari huutaa täysillä, jotta kuulen. Ääliömäisen näköinen silmien siristely ja tähyily olohuoneeseen ei ole ääri-islamilainen palvontariitti. Olen vain liian laiska laittaakseni silmälasit päähän.
Ovikellokin soi, mutta emme avaa, koska se on tv-lupatarkastaja. Käy joka tiistai.
Syötyäni katson Simpsonit ja keskiviikkoisin CSI New Yorkin. Se ei tosin ole yhtä hyvä kuin Miami. Muistiinpanoihinne on hyvä mainita, etten opiskele CSI:stä rikostutkinnan saloja. Horatio nyt vaan on aika kova jätkä.
Suihkussa käytyäni tarkistan arabiankielisestä Koraanista joitakin kohtia, jotka liittyvät päivän tapahtumiin. Rukoilen Ishaa ja witr-rukoukset, ja menen makuuhuoneeseen. Mieheni soittaa ja juttelemme päivän tapahtumista. Sen jälkeen simahdan melkein heti.
Kiitos mielenkiinnostanne äärimmäisen jännittävään elämääni.