Assalamu aleikum!
Rauhaa
Tämän päivän Hesarissa pisti silmään ihan mielenkiintoinen artikkeli. Tähän ei oikeastaan ole minulla mitään lisättävää, joten lukekaahan!
Islamtutkija: Imaamit pimittävät naisilta Koraanin antamat oikeudet
Julkaistu: 21.4.2008 22:38
Annamari Sipilä
Helsingin Sanomat
EUROOPAN PARLAMENTTI
BRYSSEL. Kuinka vaikean työn sitä itselleen voi oikein ottaa? Professori Azizah Y. al-Hibri on näkyvä ja äänekäs nainen muslimien maailmassa.
Libanonilaissyntyinen al-Hibri opettaa amerikkalaisessa Richmondin yliopistossa lakia ja Koraanin tulkintaa.
Hän toimii myös käytännön juristina, joka ratkoo riitoja islamin sääntöihin nojautuen.
Miten nainen pärjää konservatiivisten imaamien kanssa?
"Minulle sanotaankin usein, että ole varovainen niiden kanssa. Mutta mitä imaamit minulle voisivat? Minähän nojaan Koraaniin", Brysselissä viime viikolla vieraillut al-Hibri kertoi.
Al-Hibri on vakaumuksellinen muslimi, mutta kaikkea muuta kuin konservatiivinen sellainen.
Suosittu luennoitsija tulkitse Koraania feministisestä näkökulmasta. Al-Hibrin mukaan muslimien pyhä kirja on tasa-arvon kannalla.
"Todellisuus on tietysti aivan toista", hän myönsi.
Taustalla ei ole vain Koraanin sanoman ja patriarkaalisen kulttuurin törmäys. Vähintään yhtä paljon harmia aiheutuu eri miesvaltaisten kulttuurien törmäyksestä.
Koraanin opetukset unohtuvat, kun kulttuurit taistelevat keskenään.
Pääongelman muodostavat kuitenkin vanhoilliset imaamit, jotka pimittävät naisilta Koraanin takaamat oikeudet.
Al-Hibri antoi esimerkin käytännön elämästä. Egyptiläinen tuomari vaati, että islamiin kääntyneellä morsiamella piti olla häissään holhooja mukana.
Al-Hibri kyseenalaisti tulkinnan ja etsi lainkohdan tuekseen.
"Imaami sanoi sitten minulle, että kyllähän hän tietää, että asia on näin. Hän ei vain halua, että naiset tietävät oikeuksistaan", Al-Hibri kertoi European Policy Centre -ajatuspajan tilaisuudessa.
Toinen tapaus sattui Yhdysvalloissa, jossa al-Hibri toimi avioerojutussa välimiestuomarina kahden miespuolisen tuomarin kanssa.
Al-Hibrin mielestä Koraani antoi omaisuudenjakoon yksiselitteiset ohjeet. Kaksi muuta olivat hetken mietittyään samaa mieltä.
Mutta kun tuli tuomion julistamisen aika, miestuomarit halusivat langettaa – ei Koraanin mukaisen – vaan aviomiehen edun mukaisen tuomion.
"He tunsivat naisten oikeudet, mutta halusivat silti suosia miestä, jottei ongelmia syntyisi", al-Hibri kertoi.
Ei olekaan ihme, että monien mielestä islam on sietämättömän patriarkaalinen uskonto.
"Naisille on valehdeltu (islamista). Naisten ääni ei kuulu."
Ratkaisuksi al-Hibri suosittelee vanhaa lääkettä eli koulutusta.
Ilman koulutusta ja taloudellista itsenäisyyttä naiset ovat miesten armoilla. Imaamit saavat sepittää Koraania paukuttaen millaisia tarinoita hyvänsä.
Al-Hibrin vetämä verkosto on kouluttanut jo 17 naispuolista Koraani-oppinutta EU-maihin. Lisää tarvittaisiin, sillä Euroopan muslimiväestö kasvaa kaiken aikaa.
Mutta omien aivojenkin käyttö on sallittua. On järjetöntä soveltaa Koraania kirjaimellisesti vuonna 2008, al-Hibri uskoo.
"Jumala antoi meille kaikille aivot. Siksi islaminuskoiset eivät tarvitse paavia", hän heitti.
tiistaina, huhtikuuta 22, 2008
"Imaamit pimittävät naisilta Koraanin antamat oikeudet"
klo 5:33 ip. 3 kommenttia
Tunnisteet: fakta, ihmisoikeudet, Koraani, media, siskot
tiistaina, huhtikuuta 08, 2008
"Puhukaa hyvää tai pysykää vaiti"
Assalamu aleikum!
Rauhaa,
Olen saanut kommentin, johon haluan vastata laaja-alaisemmin kuin kommentti-laatikossa olisi mahdollista tehdä. Kommentin sisällöstä päättelin, että kirjoittaja on hiljattain islamiin palannut, iäkkäämpi nainen. Luetaanpas aluksi viesti, ja katsotaan sitten minkälaisen vastauksen saan aikaiseksi!
"Rakkaat sisaret!
MIKSI pidätte burqaa?!
"Vihainen-nainen" profiilissaan lainaa Koraanin lausetta, jota valtaosa islamin oppineista soveltaa vain profeetan vaimoihin, koska "he eivät ole kuin muut naiset" (lainaus Koraanista). Kasvojen peittämisestä ei ole sanaakaan Koraanissa ja jopa pyhiinvaelluksen yhteydessä kasvojen peittäminen on KIELLETTY. Jumalan edessä ei peitetä kasvoja, hän näkee kaiken muutenkin, ei tarvitse ihmistenkään läsnäollessa. Perinne naisten hunnun pitämisestä on tuhansia vuosia vanha ja Vanhassa Testamentissakin sitä jo vaaditaan Israelin naisille. 1400 vuotta sitten bediininyhteiskunnassa, missä verikosto ja heimosodat olivat jokapäiväisiä asioita oli luonnollista, että naiset suojautuivat vieraiden miesten katseilta peittämällä kasvonsa. Kun Koraanissa kehoitetaan vetämään vaate, jota naiset pitivät päänsä päällä suojautuakseen auringonpaahteelta "vetämään rintojensa päälle" myöhempien vuosisatojen imaamin alkoivat tulkitsemaan sen siten, että se onkin vedettävä KASVOJEN YLI rinnoille! Sana tukka tai hiukset ei esiinny kertaakaan Koraanissa. Miehetkin pitivät päähinettä ja esim. Saudi Arabiassa tuskin näkee vielä tänä päivänäkään aikuista miestä ilman sitä pääliinaa. Tiedän, koska vietin siellä lähes 30 vuotta. Viimeksi pidin huivia löysästi, mutta vain kaupungilla. Vaikka olen muslimi, käännyin vapaaehtoisesti parinkymmen aviovuoden jälkeen. Rakkaat ystävät, Islam on paljon muuta kuin vaatteet tai niiden väri.. se on suvaitsevaisuutta, inhimillisyyttä, oikeudenmukaisuutta. Älkää alkako halkomaan hiuksia pikkujuttujen takia. Jumala punnitsee synnit ja hyvät teot keskenään ja pyrimme saamaan hyvien tekojen puolen painavammaksi.
Salaam,
Sister in faith"
Vaikka monikin seikka kirjoituksessa ei täsmää, lähden nyt siitä oletuksesta, että kirjoittaja todella on muslimi. Onhan sentään parempi olla syntiä tekevä ja tietämätön muslimi, kuin ei-muslimi. Meidän pitäisi aina olettaa hyvää sisaristamme ja veljistämme islamissa, ja antaa heille "syitä" käytökselleen ja sanoilleen, joten näin teen. Olemmehan kaikki syntisiä ja virheellisiä, vain Allah on täydellinen!
En voi myöskään tietää, onko viestin kirjoittaja tehnyt katumusta Allahille, ja Allah on jo armahtanut hänen syntinsä. Toivon, ja pyydän Allahilta, että Hän armahtaa sisarta ja pyyhkii pois hänen pahat sanansa.
Jokainen, myös harhautunut muslimi pääsee lopulta Paratiisiin Allahin armon kautta(kärsittyään ensin rangaistuksen synneistään). Muslimeista paras on se, jolla on eniten taqwaa (ns. Jumalan pelko), mutta ei-muslimeista meidät erottaa imaan, usko. Ja muslimi, jolla on sinapinsiemenenkin verran uskoa sydämessään, saa totisesti tuntea Allahin armeliaisuuden!
Asiaan... (uskonnolliset termit olen kääntänyt ei-muslimi lukijoitani varten):
Assalamu aleikum wa rahmatullaahi wa barakatuh, sisareni islamissa!
Rauha ja Allahin siunaus olkoon Profeettamme yllä, kuin myös hänen seuralaistensa yllä, ja kaikkien uskovaisten yllä. Todistan, ettei ole muuta palvomisen arvoista kuin Allah, ja Muhammed on Hänen Lähettiläänsä. Allahin, Armeliaan Armahtajan nimeen;
Totisesti, minäkin olen kovin tietämätön enkä voi verratakaan kirjoituksieni tasoa siihen, mitä oppineet kirjoittavat! Kuitenkin, kuten aikaisemmistakin kirjoituksista voi nähdä, olen tähän huivi-asiaan perehtynyt jonkin verran artikkelissani "Miksi käytän niqabia?", ja alhamdulillaah, tänä päivänä vielä enemmän, kuin tuota tekstiä kirjoittaessani. Nykyään ymmärrän, että luotettavilla oppineilla, jotka seuraavat al-Qur'ania ja Profeettamme (sallallahu aleihi wa sallam) Sunnaa Oikeamielisten Edeltäjien ymmärryksen mukaisesti, on kaksi näkemystä siitä, onko kasvojen peittäminen fard(pakollista), vai sunnah mustahhab(erittäin suositeltavaa, Profeetan esimerkin mukaista), ja näistä kahdesta oikeampi näkemys on ymmärtääkseni jälkimmäinen. Kasvojen peittämisen suositeltavuutta puoltaa mm. sheikh al-Albaani (rahimahu Allaah), kun taas pakollisuutta sheikh ibn Uthaimeen (rahimahu Allaah).
En tiedä, millä tasolla olet islamin opiskelussa, joten toivon, että otat minuun yhteyttä blogistani löytyvän sähköpostiosoitteen kautta, mikäli jokin kohta tässä viestissäni jää epäselväksi, tai on mielestäsi ristiriitaista. Keskustelen mielelläni muslimisisarteni kanssa, ja voin hyvinkin olla ystävä myös sellaisen siskon kanssa, jonka mielipiteet saattavat erota suurestikin omistani. Eroavathan oppineetkin mielipiteissään, ja jo Shahabat(Profeetan seuralaiset) esittivät erilaisia näkökantoa; on siis aivan ymmärrettävää, että me tavalliset kaduntallaajatkin olemme erimielisiä. Kuitenkin, Oikeamielisten Edeltäjiemme ajan imaamien esimerkin mukaisesti, meidän tulisi aina keskustella mielessämme ajatus, että minä olen oikeassa sillä mahdollisuudella, että olisin väärässä, ja hän[vastaväittelijä] on väärässä sillä mahdollisuudella että hän olisi oikeassa. Ja totisesti, tunnettu ummamme(muslimiyhteisö) oppinut, imaami Malik, oli kuuluisa siitä, kuinka hän usein rohkeni vastata kysymyksiin "En tiedä". Sillä vain Allah tietää Totuuden.
Sanon sinulle, oi sisareni islamissa, olet oikeassa siinä, ettei täydellinen uskontomme islam ole hiustenhalkomista, vaan oikeudenmukaisuutta ja inhimillisyyttä. Allah on kaikkein Oikeudenmukaisin! Usko on se, mikä meidän Paratiisiin voi viedä, ja kuten voit lukea jo mainitsemastani Profeettamme hadithista, lopulta vain Allahin armon ja siunauksen vuoksi me pelastumme.
Kuten sanoit itsekin, muslimina me pyrimme hyviin tekoihin, ja siihen, että hyvät tekomme ylittäisivät sen pahuuden, jota olemme tehneet. Mitä enemmän meillä on hyviä tekoja, sitä lähemmäs Profeettaa(sallallahu aleihi wa sallam) voimme päästä Paratiisin tasoilla, insha Allah. Ja jokainen asia jonka teemme, meidän tulee tehdä Allahin vuoksi, ja uskomme perusta on tottelevaisuus Hänelle.
Mistä sitten tiedämme, mikä on hyvä teko? Seuraamalla Koraania opimme asiat, jotka ovat pakollisia Allahia pelkäävälle ihmiselle. Koraanin tukena, tarkemman ymmärryksen saavuttamiseksi, ovat hadithit, joista voimme oppia kuinka Profeetta(sallallahu aleihi wa sallam), hänen seuralaisensa, heidän seuraajansa ja seuraajien seuraajat ymmärsivät Koraanin jakeet. Ja kuten Allahin Lähettiläs sanoo: ”Ihmiskunnan paras on minun sukupolveni, sitten ne jotka tulivat heidän jälkeensä, sitten ne jotka tulivat heidän jälkeensä.” [Imaami Ahmad: (4/426). Al-Bukhaaree: (2651). Muslim: (2535).] Jokaisessa asiassa meidän siis tulee palata heidän esimerkkiinsä!
Keskittykäämme nyt esittämiisi seikkoihin hijabin vaatimuksista. Ensinnäkin, varmasti kaikki muslimit haluavat pyrkiä tekemään hyviä tekoja, jotka miellyttävät Allahia, sitä tuskin kiellät.
Yksi(ja korostan nyt sanaa yksi) niistä asioista, jotka kuuluu Allahin tottelemiseen ja Hänen miellyttämiseen, on hijab*. Hijab siis tarkoittaa sitä kokonaisuutta, kuinka muslimi pukeutuu ja käyttäytyy siveästi ja islamia kunnioittaen. Asiaa olen selventänyt aiemmin blogissani, joten emme palaa siihen enää sen tarkemmin. Ei-muslimit voivat lukea hijabista tässä linkissä. Hijab on tottelevaisuuden teko Allaahia ja hänen lähettilästään Muhammadia (sallallaahu äleihi wa sallam) kohtaan. Allah (subhäänä wa t’äälä) sanoo:
Ei ole oikeauskoisella miehellä eikä naisella valinnan varaa sellaisessa asiassa, jonka Allaah ja hänen lähettiläänsä ovat jo ratkaisseet ; kuka ikinä on tottelematon Allaahille ja Hänen lähettiläälleen, hän ilmeisesti kulkee harhaan. (Koraani 33:36)
Ensin toteat, että blogissani lainaama Koraanin kohta tulkitaan koskevaksi Profeetan vaimoja. Totta! Siinähän selkeästi sanotaankin "...Kun te pyydätte hänen [Profeetan] vaimoiltaan jotakin, tehkää se verhon takaa. Tämä on teille molemmille sopivinta." Mutta, eikö myös ole totta, että meidän musliminaisten tulisi joka asiassa pyrkiä seuraamaan Uskovaisten Äitien esimerkkiä? Se, miten he ymmärsivät hijabin ehdot, on totisesti oikea ymmärrys!
Tiedät varmasti, ettei tuo jae ole ainoa hijabiin liittyvä kohta Koraanissa. Itse asiassa, hijabin jakeeksi kutsutaan aivan toista jaetta:
'Aisha sanoi: "Silloin (kun jae): '...että he vetäisivät vaatteensa vartalonsa[kaulan ja poven] ylle', annettiin, (naiset) leikkasivat heidän vaatteensa kulmista ja peittivät kasvonsa leikatuilla kappaleilla." al-Bukhari 6:282
Puhut myös siitä, että ihraamin tilassa, pyhiinvaelluksella, kasvojen peittäminen on kielletty. Tämäkin on totta, olen julkaissut blogissanikin saman tekstin, jota käytin opettaessani tammikuussa 2007 pyhiinvaelluksen periaatteita musliminaisille silloisella kotipaikkakunnallani. Hadith, jossa pyhiinvaelluksella kielletään kasvojen peittäminen, ei kuitenkaan ole ainoa asiaa käsittelevä. On otettava huomioon myös esimerkiksi seuraava hadith:
"Sano: Jos rakastatte Allahia, seuratkaa minua, niin Allah rakastaa teitäkin ja antaa teille teidän syntinne anteeksi. Hän on Anteeksiantava, Armelias." (3:31)
"... Ottakaa vastaan kaikki se, mitä Profeetta teille antaa, ja luopukaa kaikesta siitä, mistä hän teitä kieltää, ja olkaa hurskaita Allahille, sillä Hän on ankara rankaisemaan." (59:7)
"... Ja ne, jotka eivät tottele hänen käskyjään, varokoot, ettei heitä kohtaa koettelemus tai tuskallinen rangaistus." (24:63)
Haluan varoittaa sinua, kuin myös muita muslimeita nykyajan läntisestä muotivirtauksesta, jossa jokainen ikään kuin pyrkii olemansa oman itsensä oppinut. Otetaan jokin jae Koraanista tai hadith, ja tulkitaan tuo yksittäinen lause omien ajatustensa mukaan, ottamatta huomioon koko Koraanin ja hadithtien kokonaisuutta. Ja mikä vielä pahempaa, meidän islamiin kääntyneiden, arabiaa ymmärtämättömien tulkinnat menevät vielä helpommin metsään, kun otamme vain jonkin (englannin- tai suomekielisen) käännöksen, emmekä edes osaa verrata alkuperäiseen, arabiankieliseen tekstiin. Jokainen meistä varmasti tietää joskus tehneensä näin, varsinkin alussa. Ongelmaksi se muodostuu silloin, kun tuosta tulee tapa, ja koko käsitys islamista perustuu vain itse tulkitsemiin, yksittäisiin käännöksiin. Ei, islam ei todellakaan ole keskittymistä yksittäisiin asioihin, se on koko elämän kattava kokonaisuus, eikä sitä varsinkaan pidä opiskella ainoastaan internetistä.
Suosittelen ottamaan Koraanin lukemisen tueksi jonkin luotettavan selitysteoksen, joista kuuluisin on varmasti tafsir ibn Kathir. Lisäksi hadihteihin voi tutustua vaikkapa Sahih al-Bukharin englanninkielisestä tiivistelmästä, jota on tilattavissa useista islamilaisista kirjakaupoista internetissä. Kaikista tärkeintä on kuitenkin oppia tawhiid (Allahin ykseys) niin hyvin, että ymmärrys pureutuu sydämeen ja täyttää sen rauhalla, kärsivällisyydellä ja taqwalla. Suomen kielellä aloittaa voi vaikkapa Totuudentien teksteistä, jotka käsittelevät aqidaa (usko), erityisesti kannattaa lukea "Tauhiid on kaiken perusta". Aiheeseen liittyvä kirjallisuus on myös ehdottoman tärkeää todellisen ymmärryksen saavuttamiseksi. Helpon ja selkeän kirjan aqidasta voi tilata edullisesti Islaminfon sivuilta: "Ibn Taimiyah: Al-aqidah al-wasitiyah -Islamin uskon periaatteet". Yksittäisissä asioissa meidän tulee ehdottomasti turvautua luotettavien oppineiden ohjeisiin, sillä meillä ei ole tarpeeksi ymmärrystä tehdäksemme omia tulkintoja. Kaikki tämä on hyvin tärkeää, jotta emme kuuluisi uudistusten ihmisiin, jotka seuraavat omia halujaan, vaan olisimme Ahlus-Sunnah wal-Jamaa’ah'n joukosta: seuraisimme al-Qur'ania ja Profeetan (sallallahu aleihi wa sallam) sunnaa as-salafus-saliih'n ymmärryksen mukaisesti.
Lopuksi:
Todellakaan, Profeetan vaimot eivät ole kuin muut naiset! He ovat luomakunnan parhaimpia, esimerkki meille muille. Se, että he eivät Koraaninkaan mukaan ole meidän kaltaisiamme, ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että islamin säännöt koskisivat "vain" heitä. Päinvastoin, me olemme virheellisiä eikä meitä voi edes verrata siihen hyvyyteen, mikä Profeetan vaimoista löytyi, ja siksi meidän on otettava jokaisessa asiassa heidät esikuvaksemme!
Haluan vilpittömin mielin ja sydämestäni kehottaa sinua, oi sisareni, pysymään kärsivällisyydessä, puhumaan hyvää ja hakemaan Allahin armoa herkeämättä. En halua sinun pahastuvan, ja todellakin toivon, ettet koe minun "lyövän sinua Koraanilla päähän", kuten jotkut kokevat saadessaan uskonnollista neuvoa sisarilta. Haluan sinulle hyvää, ja haluan myös sinun kuuluvan heidän joukkoon, joiden paikka on Paratiisissa! Insha Allah! Tehkäämme katumusta synneissämme ja rukoilkaamme Allahin armoa.
"Joka uskoo Allahiin ja viimeiseen päivään,
puhukoon hyvää tai pysyköön vaiti."
(Al-Bukhari, Muslim)
klo 8:57 ip. 4 kommenttia
Tunnisteet: fakta, hijab, Islam, Koraani, siskot, väärinkäsitykset
lauantaina, maaliskuuta 29, 2008
Kääntymistä ja käännyttämistä
Assalamu aleikum
Rauhaa
Viime talvi oli minulle pohdinnan aikaa. Vietin useita tunteja, jopa päiviä, pohtiessani islamia. Olen kenties ollut poikkeavan hiljainen ja mietteliäs läheisteni silmistä katsottuna. En tiedä miten kuvaisin ajatuksiani, mutta ehkäpä voisin sanoa, että olen käynyt läpi jonkinlaista uskon kypsymistä.
Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista lukea kaikenlaista pientä nippelitietoa, jota lisäksi muistan hyvin pitkänkin ajan kuluttua; siksi kai siskot usein kääntyvät minun puoleeni, jos heillä on jotain kysyttävää. Mutta, tänä talvena tuo nippelitiedon etsiminen on jäänyt aika vähiin, ja olen keskittynyt syvemmin aqidan, uskon, pohtimiseen ja tarkasteluun Koraanin, perimätiedon ja oppineitten kirjoittamien artikkelien kautta.
Tästä pohdinnastani ovat kyllä "kärsineet" muutkin. Helmikuussa sain kunnian olla ottamassa vastaan erään nuoren suomalaisen naisen uskontunnustusta. Valmistauduin tilaisuuteen ehkä liiankin hyvin; esitin useita islamin uskoon liittyviä kysymyksiä tältä naiselta, ennen kuin pyysin häntä toistamaan uskontunnustuksen perässäni. Osaltaan kysymysten määrä johtui hänen nuoresta iästään; halusin varmistaa, että hän todella ymmärtää mitä shahada tarkoittaa, ja mikä on islamin uskon oppi, ennen kuin hän tekee päätöksen kääntymisestään. Voi olla, että olin liiankin tarkka; toinen todistamassa ollut sisko nauroi, ja totesi, että jos häneltä olisi kysytty yhtä vaikeita kysymyksiä ennen shahadaa, hän olisi varmaankin häkeltynyt täysin. Eikä kyllä minultakaan kukaan kysynyt mitään, enkä todellakaan alussa edes tiennyt niitä aivan perusasioita, joita uudelle siskollekin siinä tilaisuudessa esitin. Voi siis olla, että tämä minun pohdintavaiheeni on tehnyt minusta toisaalta hiukan liiankin perusteellisen, mutta insha Allah se on vain hyväksi ystävilleni.
Pari päivää sitten näin Nokia Mission porukan televisiossa, ja kummastuin aikalailla heidän tavastaan "käännyttää" ihmisiä. Minä koen hyvin erikoiseksi tyylin, jossa vain sanotaan "Ota vastaan Jeesuksen rakkaus! Noniin, oletko nyt valmis ottamaan vastaan Jeesuksen?", eikä sitten sen tarkemmin kerrotakaan mitään koko uskonnosta. Jos joku olisi tullut minulle 7 vuotta sitten sanomaan, että "Ala muslimiksi! Noniin, oletkos nyt valmis uskomaan?", olisin pitänyt tuota ihmistä enemmän tai vähemmän sekopäänä. Sen sijaan, jos joku tuttava olisi tullut kertomaan islamista, vastaillut kysymyksiini ja minun ilmaistessa haluni kääntyä, vielä tentannut tarkkaan että olenko ihan varma päätöksestäni, olisin aika varmasti ollut paljon vakuuttuneempi ja luottavaisempi.
Mielestäni kaikenlaisten herätysliikkeiden heikkous onkin usein juuri siinä, että käännytysinto on niin kova, ettei kysymyksiin edes ehditä vastata. En siis ihmettele, että ihmiset vierastavat näitä liikkeitä. Islamissa koin ja koen edelleen suureksi vahvuudeksi sen, että kaikkiin kysymyksiin löytyy vastaus, ja ainakin vastausta pyritään etsimään. Ei sanota "Usko! Jos kysyt, olet epäilijä, ethän saa epäillä Jumalaa", vaan pyritään aina selittämään vaikeatkin asiat. Ystäväni, se sama kysymyksilleni nauranut sisko ja entinen vanhoillislestadiolainen, on monet kerrat päivitellyt tätä samaa asiaa; jos hän jotain halusi kysyä ja kyseenalaistaa, suu tukittiin saman tien käskemällä vaan uskomaan, eikä kyselemään mitään.
Insha Allah kirjoitan pian lisää kääntymisistä; erityisesti minua on pohdituttanut ns. äkkikääntymiset, jolloin ihminen vaikkapa väittää nähneensä jonkun ilmestyksen ja sen jälkeen kääntynyt/liittynyt johonkin herätysliikkeeseen tai uskontoon. Siihen asti, mukavaa kevättä!
klo 9:25 ip. 6 kommenttia
Tunnisteet: Islam, kristinusko, siskot, usko
keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007
Tuntematon tuttava
Assalamu alaikum
Rauhaa
Keskustelu muslimisiskoni kanssa sai minut pohtimaan, kuinka pysyä anonyyminä internetissä. Tai paremminkin, kuinka anonyyminä haluan pysyä.
Uskon, että jokainen minut oikeasti tunteva pystyy tunnistamaan kuka tämän blogin takana on. Enkä sitä oikeastaan salailekaan; ei minua haittaa jos tutut yhdistävät minut näihin teksteihin. He kyllä erottavat todellisen minäni, ja tämän vihaisen naisen, joka täällä kirjoittaa.
Vihainen nainen burqassa on lopulta vain hahmo. Se on tietty rooli, jonka olen omaksunut täällä laajassa bittiavaruudessa. Ja sen roolin minä pidän ainoastaan täällä. Kun suljen koneeni, olen jälleen se sama vanha Samira, jona ystäväni minut tuntevat.
Miksi sitten olen omaksunut vihaisen naisen roolin? No juuri siitä syystä, että haluan pysyä tuntemattomana. En halua kirjoittaa henkilökohtaisista asioista liian tarkasti. Jos kirjoittaisin täysin omana itsenäni, varmasti paljastaisin liian yksityiskohtaisia seikkoja, jonka kautta täysin tuntematonkin ihminen voisi ottaa selville henkilöllisyyteni.
Minua ei siis haittaa, jos joku minut oikeana Samirana tunteva yhdistää minut vihaisen naisen hahmoon. Mutta sitä taas en halua, että joku vihaisen naisen hahmon "tunteva" osaa yhdistää blogini minuun tosielämässä.
On hyvin ymmärrettävää, että joku blogiani tarkkaan seuraava ehkä osaisikin arvella kuka mahdollisesti olisin. Mutta ne pysyvät kuitenkin vain arvailuna, siitä pidän huolen. Suomessa on kymmeniä, ellei satoja kasvonsa peittäviä naisia. Minä olen yksi niistä, mutta kuka, sen tietää vain harvat.
Ainoa asia jota pelkään on, että jotakin täysin väärää henkilöä luullaan henkilöksi vihaisen naisen hahmon takana. Että joku menee puhumaan muslimisiskolleni näistä blogiin liittyvistä asioista luullen että keskustelee minun kanssani. Sellaiset henkilöt toki ovat varmasti harvassa, mutta kaikkea voi tapahtua.
Tuo pelko on kasvanut erityisesti nyt lähiaikoina, kun sekä entiseen että nykyiseen kotikaupunkiini on tullut muitankin niqabia käyttäviä siskoja. Blogin aikaisemmissa tekstissähän sanon, että olen kaupunkini ainoa. Nyt se ei enää pidä paikkaansa, ja joku voi siis vahingossa käsittää väärin.
Internetissä minulla on 4-6 eri "henkilöllisyyttä", joista vain yksi on oikealla etunimelläni ja helposti yhdistettävissä minuun. Näitä "henkilöllisyyksiä" ei myöskään pysty yhdistämään toisiinsa kuin muutama luotettava ystävä. Internetissä tapaamani henkilöt luokittelen turvallisuuden mukaan niin, että täysin tuntemattomille annan vihaisen naisen sähköpostiosoitteen, paremmin tuntemilleni oman sähköpostiosoitteeni, ja niille, jotka olen jo tavannut henkilökohtaisesti, annan omalla nimellä olevan sähköposti- ja messenger osoitteeni. Olen myös huomannut etten todellakaan ole ainoa joka näin tekee.
Uskon, että jokaisella netissä kirjoittavalla on tietynlainen hahmo jona he esiintyvät. Usein tuo hahmo toki sekoittuu todelliseen minään, kuten omassa tapauksessani. Kirjoitan omia ajatuksiani, mutta vain tietyn roolin kautta. Pysyisin siis kirjoittamieni ajatusten takana myös blogin ulkopuolella, mutta en tule myöntämään että juuri minä olen tänne nämä jutut kirjoittanut. Jos joku tulisi kadulla minulta kysymään, teeskentelisin etten tiedä mistä hän puhuu. Siihen minulla on oikeus.
maanantaina, marraskuuta 05, 2007
Kahvia ja pullaa
Assalamu alaikum
Rauhaa
Olipas ihanaa pitkästä aikaa olla siskojen kanssa kaupungilla shoppailemassa ja kahvilla. Eilen olleessa siskojen tapaamisessakin sitä kahvia tuli juotua, ja pullaa syötyä muutaman viikon annos. Ei siis mikään terveellinen tämä minun reissuni entiseen kotikaupunkiin.
Miehen kanssa syödään käytännössä vain kasvisruokaa, ja kahvin juominenkin on jäänyt lähes olemattomaksi. En välttämättä ole niinkään laihtunut, mutta kasvoni ovat kapeammat, joten pahin turvotus herkuista ja erityisesti kahvista on laskeutunut. Yksin asuessa kun ei tullut koskaan laitettua mitään kovin kunnollista ruokaa, söin sitä sun tätä mitä kaapista vaan löytyi. Nykyään taas laitamme lämmintä ruokaa joka päivä.
Eniten syömme currya. Ei siis sitä currya, mikä on suomalaisten mielestä currya, vaan ihan oikeaa. Curry ei ole pelkkä mauste, vaan paremminkin "kastike" johon laitetaan milloin mitäkin joukkoon. Tässä ehkäpä maukkain resepti. Tosin vaihtelemme kasviksia ja mausteita joka päivä.
Kannattaa käyttää semmoista isoa kasaripannua.
Katkarapucurry (helppo)
- kunnolla öljyä pohjalle
- 1-2 sipulia silputtuna
- kuutioitua perunaa
- mausteet: suolaa, pippuria, kurkumaa, currya, chiliä ja halutessasi garam masala-maustetta.
- tomaattimurskaa maun mukaan
- vettä niin, että perunat peittyy
Syö esimerkiksi uunissa lämmitetyn Vaasan ranskanleivän kanssa, patonki tai intialainen naan-leipä käy myös.
huom. kannattaa olla varovainen katkarapujen kanssa; jos niitä ei huuhtele kunnolla, ruoasta voi tulla liian suolaista, mikäli lisäät jo alussa suolaa. Myöskin; jos katkaravut ovat liian kauan hautumassa, niistä tulee kumisia, joten laita ne ehdottomasti vasta loppuvaiheessa.
Nyt kai pitäisi osata sanoa urduksi hyvää ruokahalua, mutta tyydyn ihan omaan äidinkieleeni:
Hyvää ruokahalua :)
klo 4:19 ip. 0 kommenttia
tiistaina, syyskuuta 25, 2007
Nasheed: Dawud Warnsby Ali; The Veil
Assalamu alaikum
Rauhaa
Niin vähän kuin musiikkia kuuntelenkin, tässä on yksi esimerkki laulusta, josta todella pidän, kaikesta sen yksinkertaisuudesta huolimatta. Varastin sanat täältä.
Ihanaa kun tämän suomalaisen melankolian lisäksi on näin viattomiakin lauluja :)
Dawud Warnsby Ali; The Veil
pelkkä laulu
rumpu ja taustakuoroThey say, “Oh, poor girl, you’re so beautiful you know
It’s a shame that you cover up your beauty so.”
She just smiles and graciously responds reassuringly,
“This beauty that I have is just one simple part of me.
This body that I have, no stranger has the right to see.
These long clothes, this shawl I wear, ensure my modesty.
Faith is more essential than fashion, wouldn’t you agree?This hijab,
This mark of piety,
Is an act of faith, a symbol,
For all the world to see.
A simple cloth, to preserve her dignity.
So lift the veil from your heart and see the heart of purity.They tell her, “Girl, don’t you know this is the West and you are free?
You don’t need to be opressed, ashamed of your femininity.”
She just shakes her head and she speaks so assuredly,“See the bill-boards and the magazines that line the check-out isles, with their phony painted faces and their air-brushed smiles?
Well their sheer clothes and low cut gowns are really not for me.
You call it freedom, I call it anarchy.”This hijab,
This mark of piety,
Is an act of faith, a symbol,
For all the world to see.
A simple cloth, to preserves her dignity.
So lift the veil from your heart and see the heart of purity.They say, “Sister of belief, you are so strong.
Your scarf is a flag of this faith where you belong”
She just drops her gaze and then speaks with humility,“I did not wear this shawl at all less than one year ago.
I’ve been judged, misjudged and misunderstood by those who do not know
that faith cannot be measured by the garments that we sew,
beauty and faith are just reduced to a fashion show
and this hijab,
This mark of piety,
Is an act of faith, a symbol,
between my God and me.”
A simple cloth, to preserve her dignity.
So lift the veil from your heart and see the heart of purity.
Lift the veil from your heart and seek the heart of purity.
keskiviikkona, syyskuuta 19, 2007
Ottavatko suomalaiset kääntyneet uskonsa "liian vakavasti"?
Assalamu alaikum
Rauhaa
Usein kuulee esitettävän väitteitä, että me islamiin kääntyneet olisimme enemmän tai vähemmän vinksahtaneita. Usko on esillä joka hetkessä. Miksi olemme niin tiukasti kiinni islamissa, emmekö osaa ottaa rauhallisesti, kuten syntyperäiset muslimit?
Tähän käytökseen löytyy ihan järkevä selitys. Syntyperäiset muslimit ovat hiljalleen kasvaneet uskoonsa. Tieto uskonnosta on juurtunut heidän selkäytimeensä. Heillä ei ole läheskään yhtä suurta tarvetta opiskella uutta niin kovaan tahtiin, kuin hiljattain islamiin kääntyneillä.
Oma uskonikin on kasvanut hiljalleen. En tee siinä poikkeusta muista; välillä mentiin lujaa ja nyt sitten olellaan ja elellään rauhallisessa suvantovaiheessa. Vuosia muslimina olleet ovat usein kutsuneet tuota alun innostusta osuvasti "honeymooniksi". Ollaan innoissaan uudesta, ihanasta asiasta elämässä.
Alkuvaiheessa kävin ihan mielellään puhumassa islamista pyydettäessä. Puhuminen auttoi minua itseänikin; ajatukset selkeytyivät niin kuulijoilla kuin puhujalla. Sadat pienet tietojyvät alkoivat vähitellen muodostua kokonaisuudeksi.
Pyrin välttelemään uskoni turhaa esilletuomista arkipäivän elämässä. Ihmiset tietenkin näkevät jo kaukaa, että olen muslimi, mutta pyrin olemaan välittämättä kyselevistä katseista. En kuitenkaan kieltäydy vastaamasta, jos joku haluaa keskustella.
Ihmisten käsitys siitä, että otamme uskonnon liian vakavasti, on harhaa. Vakavasti kyllä, mutta järkeä ja omaa ajattelua ei ole tarvinnut unohtaa. En ole koskaan törmännyt yhteenkään maanisesti islamista vouhottaneeseen siskoon. Jos niin kävisi, tällä tytöllä olisi pokkaa ehdottaa rauhoittumista, tai mahdollisesti asiointia paikalliseen mielenterveystoimistoon.
Minulla ei ole myöskään minkäänlaisia mielihaluja mennä kaupungille pitämään saarnoja satunnaisille ohikulkijoille, kuten joillakin (kristityillä) herätysliikkeillä on tapana. Tietoa jaan mielelläni, mutta ns. käännyttäminen on minulle hyvin vieras asia.
Vahvistaakseni väitteitäni, muistuttaisin, että ulkopuoliset usein näkevät meistä kääntyneistä vain sen ulkokuoren. Tai sitten ainoat kontaktit ovat juuri tilaisuuksissa, joissa aiheena on islam. Opettajat yms. mielellään pyytävät meitä, suomenkieltä osaavia, puhumaan. Se voi herättää käsityksen, että elämämme muodostuu pelkästään uskonnosta. Mutta; vaatteemme ja satunnaisesti pidetyt luennot eivät suinkaan ole ainoa elämämme sisältö.
Meitä kääntyneitä lähemmin tuntevat ihmiset ymmärtävät, miten suuren prosessin olemme käyneet ennen tähän tilanteeseen päätymistä. En minäkään burqaa viskannut päälleni ensimmäisenä päivänä. Ja tuo prosessi jatkuu läpi elämän.
Uusia siskoja tavatessani, olen aina painottanut sitä, että he muistaisivat ottaa rauhallisesti. Ja ettei huomenna tarvitse lähtä burqan kanssa yliopiston aulaan huutamaan Allahu akbaria ja julistamaan tuomiopäivää.
Muistutan myös, ettei heidän tarvitse muuttua minun, tai muita burqaa pitävien kopioiksi. Oma henkilökohtainen pohdinta ja paikkansa löytäminen on ensisijainen tavoite, mahdolliset näkyvät teot kehittyvät osaksi arkipäivää tuon kasvun myötä. Minäkin olen sen kasvuprosessin käynyt läpi. En ylipäätään koe itseäni mitenkään "mallimuslimina". Paljon olisi kehitettävää.
Olen yleensä ehdottanut vääriä käsityksiä omaavia henkilöitä tutustumaan meihin rohkeasti. Lähetin jopa hiukan uhkarohkeasti paikallisen lehden tekstaripalstalle viestin(vastauksena erään kirjoittajan väitteisiin), että minulta saa tulla kyllä kysymään, miksi näitä vaatteita pidän. Jos nyt ei varsinaisesti ole kiinnostusta alkaa ystäväkseni, keskustella saa. Erityisen hedelmällisenä koin esimerkiksi tilanteet, joissa keskustelin useammankin kerran erään keski-ikäisen naisen kanssa paikallisbussissa. Hän hälvensi minun käsityksiäni helluntailaisuudesta, ja minä hänen käsityksiään islamista. Lopulta huomasimme, ettemme oikeastaan kovin erilaisia olekaan. Meistä ei koskaan tullut ystäviä, koska elämämme ovat monelta osalta täysin eri vaiheessa, mutta keskustelu varmasti auttoi meitä molempia suhtautumaan toistemme uskontoihin paremmin.
Positiivista mieltä ja rohkeutta!
Tunnisteet: arki, ennakkoluulot, muslimit, siskot, usko
sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007
Erilaiset siskoni
Assalamu alaikum
Rauhaa
Sakina on kirjoitellut blogiinsa kokemuksia hänen ajastaan uskovaisena kristittynä. Hänen viestinsä herättivät minut miettimään meidän suomalaisten muslimisiskojen erilaisuutta. Jokainen meistä on varmasti kasvanut hyvinkin erilaisissa olosuhteissa ja perheissä. Mielenkiintoisinta asiassa on pohtia, miten jokainen on päätynyt samaan ratkaisuun. Ja onko ratkaisu lopulta sama? Aiemmat kokemuksemmehan värittävät nykyistä ajatteluamme.
Olemme kyllä kaikki muslimeita, mutta uskonpa, ettei esimerkiksi Jumalakuvamme ole täysin identtisiä. Miltä Jumala näyttää Sakinan silmissä, siitä voitte lukea hänen blogistaan. Itselleni taas hänen oppimansa, hyvin kristillisväritteinen Jumalakuva on melkoisen vieras. Minua ei ole koskaan kasvatettu uskovaksi kristityksi; ennen islamia "uskontoni" sisälsi lyhyesti ilmaistuna kaksi pääteesiä; "aikasa syödään pottuja ja sitten potkastaan tyhjää," sekä "Arkun kansi kiinni ja madot syö". Isällä ja isoisällä oli kieltämättä vaikutuksensa noihin kahteen ajatukseen.
Ystäväpiirissäni on todella vastakkaisista taustoista tulleita musliminaisia.
Suuri osa on entisiä keskiverto-luterilaisia, mutta löytyypä joukosta muutama ateisti ja vanhoillislestadiolaisuus-taustainenkin. Eikä pelkästään entisissä uskonnoissa ole eroja. Mukana on romanikulttuurista tulevia siskoja, ns. maailmankansalaisia, suomenruotsalaisia ja -virolaisia, kaupunkilaisia ja maalaisia. On teini-ikäisiä ja nelikymppisiä. Absolutisteja ja huumeiden käyttäjiä.
Mikä meitä sitten yhdistää?
Yleisimmin keskusteluissa tulee esille se, että siskot ovat löytäneet islamista tietynlaisen tasapainon ja rauhan. Usein islam ei ainakaan aluksi ole tuonut mitään kovin uutta asiaa uskonnolliselta kannalta, moni kertoo vain todenneensa islamia opiskellessa, että "no näinhän ne asiat tietenkin menee." Elämän hajanaiset, ympäriinsä levinneet palaset ovat yhtäkkiä löytäneet paikkansa, ja asiat ovat selvinneet. On löytynyt syy ja seuraus.
Kuten huomaatte, on täysin mahdotonta käsitellä suomalaisia musliminaisia yhteinäisenä, tasapaksuna könttänä, joka on aina ja kaikkialla samaa mieltä. Meitä yhdistää yksi, erittäin suuri asia, mutta emme suinkaan voi olettaa ajattelevamme täysin samalla tavalla joka asiasta.
Tuo sama seikka pätee ihan kaikkiin maailman muslimeihin. Jos me suomalaisetkin olemme niin erilaisia keskenämme, miten paljon minä eroankaan Indonesialaisesta musliminaisesta?
Eräs seikka saa minut kuitenkin hyvin onnelliseksi. Tähän mennessä kaikki siskot, joihin olen tutustunut, ovat kyenneet hyväksymään erilaisuutemme. Jokainen arvostaa toistaan, erilaisista taustoista tai mielipiteistä riippumatta. Valitettavasti olen kuullut kyllä vastakkaisestakin käytöksestä pääkaupunkiseudulla, mutta itse olen siltä säästynyt, Luojan kiitos.
Aikaisempaan postaukseeni liittyen, jotkut ovat ymmärtäneet, että pidän toisia siskoja vähempiarvoisina kuin itseäni. Tästä ei suinkaan ole kyse, kun annan neuvoja. Sanomiseni saattavat kuulostaa suoriltakin, mutta se johtuu puhtaasti siitä hädästä, mikä minulla on rakkaitteni puolesta. Haluan tehdä kaikkeni, että jokainen sisko pääsee Paratiisiin. Se on ainoa motiivini silloin, kun kehotan toisia tekemään jonkin asian eri tavalla. Jos joku tulisi minulle sanomaan esimerkiksi "Sisko, sinä teet väärin rukouspesun", kiittäisin Jumalaa kyseisestä henkilöstä. En suinkaan suuttuisi ja mutisisi itsekseen "kuka tuokin luulee olevansa"!
Tässä siis taas kehoitus muillekin siskoille; tehkää samoin. Se tuo ilon ja ystävyyden välillemme.
Terveisiä erityisesti sinne pääkaupunkiseudulle.
klo 1:57 ap. 1 kommenttia
sunnuntaina, syyskuuta 09, 2007
Musliminaisten huivit kuvina
Käsittelen tässä tekstissä musliminaisten erilaiset tavat peittää päänsä. Kuten päällysvaatteissakin, joillakin esittelemilläni malleilla on eri nimi toisessa maassa. Tässä siis kaikki mallit, miten minä olen ne oppinut.
Hijab on yleinen nimitys mistä tahansa näistä malleista. Islamin opissa hijab tarkoittaa koko musliminaisen vaatetusta, ei pelkästään päähuivia.
Alushuivit;
- Alupanta (eri levyisiä)

- Bonnet-myssy; kuin ohut pipo, jossa taakse sidottavat nauhat
- Kolmioalushuivi; tulee yleensä khimarin mukana saman värisenä
Varsinaiset päähuivit;
Al-Amira-huivi eli Buknuk; kaksiosainen venyvästä kankaasta tehty, muotoonommeltu huivi. Alusosa(panta) peittää otsan, ja päälyosa laskeutuu olkapäille(kuin minikokoinen khimar). Suosittu lapsilla ja nuorilla.



Shayla eli milfeh, (shawl); Perinteisesti musta tai valkoinen, melko ohut, kantikas huivi, joka kiedotaan pään ympäri. Nykyään satoja eri värejä. Shawl(Pakistan ja ympäristö) eli shaali on paksumpi versio tästä. Yleinen kaikenikäisillä musliminaisilla.
- Erilaisia hijab-tyylejä (kuvissa käytetty paksumpaa pashminahuivia)

Dopata(Pak.) eli chaderi(Afg.); ohut, shaylaa isompi kantikas huivi, jota käytetään yleensä kotona hartioilla.
Pukemisohjeita;
- Dupata (Kuvien nainen ei ole muslimi, ja ohjeet ovat nimenomaan kotikäyttöä varten)

Kuwaitilaishijab eli yksiosainen shayla; alupanta ja shayla yhdessä. Venyvä, tuubimainen, iso alupanta peittää pään ja kaulan, ohut shayla kiedotaan pari kertaa pään ympäri ja kiinnitetään neuloilla. Suosittu Euroopassa nuorilla naisilla.
Kuvassa lenkkimalli, jota ei tarvitse välttämättä kiinnittää neuloilla.
Kiedottava malli.
Hijab eli neliöhuivi; tavallinen neliönmallinen huivi, joka taitetaan kolmioksi ja sidotaan pään yli. Useita kiinnitystapoja, yleensä pinnillä leuan alle. Yleinen erityisesti aikuisilla musliminaisilla.



Khimar; kahtiataitettu puoliympyrä, ommeltu kiinni edestä niin, että taitokseen jää päätä varten aukko. Useissa hillityissä väreissä ja pituuksissa. Suurin osa musliminaisista omistaa khimar-setin rukoilua ja hajjia varten, vaikkeivat muuten settiä pitäisikään.
Chador on hyvin samantyyppinen kuin khimar, mutta nimeomaan iranilaisnaisten(shiiamuslimien) käyttämä, kokopitkä kaapu.
Pitkä khimar&alushuivi-setti.
Yksiosainen khimar; pääaukon kokoa voi säätää vetoketjulla.
Iranilainen chador.How to wear a hijab-videoita, www.thecanadianmuslim.ca
Videoissa esitellään mm. shayla, kuwaitilaishijab ja al-amira
Lisäys 26.9.2007: Tässä linkki videoon, jossa ei-muslimityttö näyttää miten hijab kiedotaan.
klo 6:17 ip. 2 kommenttia
lauantaina, syyskuuta 08, 2007
Musliminaisten huivit -Peruskurssi
Löysin aikoinaan muistaakseni bbc:n sivuilta tämän erittäin hyvän kuvasarjan musliminaisten huiveista. Enää linkki ei ole minulla tallessa, joten pahoittelen lähteen puuttumista.
Seuraavana lyhyt esittely yleisimmin käytetyistä huiveista:
Musliminaisten huivista käytetään yleisesti nimitystä hijab. Oikeastaan kaikki tässä artikkelissa esitetyt päänpeittämistyylit ovat hijabeja. Kuitenkin, nykyään hijab-nimitystä käytetään erityisesti tavallisesta neliöhuivista, joka on suosituin huivityyli länsimaissa asuvilla musliminaisilla. Neliöhuivia käytetään yleisesti myös Turkissa, Lähi-Idässä ja Egyptissä.
Al-Amira-hijab ja Shayla ovat erityisesti nuorison suosiossa olevia malleja. Molemmat ovat kaksiosaisia; alle tulee alusosa, pieni panta tai huivi, joka peittää hiukset, ja päälle kaulan peittävä osa. Al-amirassa päälysosa on valmiiksi muotoon ommeltu tuubimainen huivi, joka vedetään kasvojen yli päälaelle niin, että helma laskeutuu olkapäille. Shayla on taas ohut, neliskanttinen huivi, joka kiedotaan neulojen avulla pään ympärille yhden tai kaksi kertaa.Huomatkaa, että kuvassa oleva shayla ei missään tapauksessa täytä islamin mukaisia ehtoja hijabin peittävyydelle.
Khimar ja chador edustavat peittävämpää mallia kuin aiemmin mainitut huivit. Khimar on helppokäyttöinen, ja yleinen niiden naisten keskuudessa joiden mielestä tavallinen neliöhuivi tai al-amira eivät tunnu riittäviltä. Yleensä khimar laskeutuu lantiolle asti, tai sitä alemmas. Alle tulee pieni panta tai kolmioalushuivi, joka peittää otsan. Päälyosa ei vaadi neuloja tai muita kiinnikkeitä, vaan se asetellaan samalla tavalla kuin Al-Amira. Chador on samantyylinen kuin khimar, mutta aina koko vartalon peittävä, erityisesti iranilaisnaisten asu. Alle ei välttämättä tule alushuivia, ja usein iranilaisnaisen pitävät käsillään huivin edustaa kiinni leuan alla.
Niqab ja burqa edustavat kasvoja peittävää mallia. Niqab on yleinen nimitys kaikista erikseen käytettävistä kasvohunnuista. Kuvassa on puoliniqab, joka kiinnitetään silmien alapuolelta, jolloin silmien seutu jää paljaaksi. Niqabia ja puoliniqabia käytetään yleisesti khimarin kanssa.
Burqa poikkeaa niqabista siinä, että se on kokonainen asu. Burqan pääosa on myssymäinen ja muotoonommeltu. Päältä laskeutuvassa kankaassa on silmien kohdalla virkattu verkko, josta käyttäjä näkee läpi. Helma laskeutuu takaa maahan asti, ja edestä lantion kohdalle. Joskus burqa saattaa olla myös edestä täyspitkää mallia.
Tarkempi ja havainnollisempi selvitys erilaisista huivimalleista julkaistaan myöhemmin insha Allah.

