Assalamu aleikum
Rauhaa
Jouduttuani viime yöksi sairaalaan, sain jälleen uutta pohdittavaa muslimin elämästä täällä Suomessa. En voinut olla huomaamatta lääkärin epävarmuutta hoitaessaan minua. Vaikutti ikäänkuin hän olisi koko ajan pelännyt, että tekee jotain väärin tai loukkaa minua. Tämä on toki osoitus kunnioituksesta ja kohteliaisuudesta, mutta onko liika varovaisuus kuitenkaan ihan tarpeellista?
Samankaltaista käytöstä olen kohdannut myös muissa asiakaspalvelutilanteissa. Ollaan yliystävällisiä ja -auttavaisia, ettei vain loukattaisi minua. Olen itselleni selittänyt tämän ilmiön sillä, että ihmiset eivät halua missään tapauksessa leimautua ennakkoluuloisiksi rasisteiksi, vaan haluavat erityisen hyvällä käytöksellä osoittaa hyväksyvänsä minut ja erilaisuuteni.
Hyvässä käytöksessä ei tietenkään ole mitään valittamista; olen itse asiassa hyvin hämillään ja otettu siitä, että nämä työntekijät suhtautuvat minuun näin mukavasti. Kuitenkin, kun tiedän, että heidän pelkonsa minun loukkaamisesta on aivan turhaa, en haluaisi aiheuttaa hämmennystä ja hermostuneisuutta heissä.
Mistä tuo hermostuneisuus sitten johtuu?
Suomessa on vielä melko huonosti laadittu ohjeita vähemmistöryhmien kohtelusta. Opetushallituksella on jonkinlainen opas muslimilasten opettajia varten, mutta sitä käytetään vain muutamissa isoissa kaupungeissa ja se on sisällöltään puutteellinen; eräs muslimisisko tekee täydennys- ja korjaustyötä parhaillaan. Sairaaloillekin on oma ohjeistuksensa, mutta myös sen käyttö on vähäistä.
Vähäinen käyttö selittyy mielestäni sillä, että oppaista on tehty liian monimutkaisia ja lähinnä lisähämmennystä aiheuttavia. On toki hyvä mainita erityishuomiota vaativat tilanteet, mutta pääasiallisesti työntekijät tarvitsisivat varmuutta ja rauhallisuuden tunnetta, eikä lisää stressiä pikkuasioista. Hyvä esimerkki ohjeesta, joka minun silmiini vaikuttaa hämmentävältä ja kaikenlisäksi jopa asiattomalta; romanipotilas olisi hyvä sijoittaa mahdollisimman lähelle osaston ulko-ovea, koska muut potilaat saattavat häiriintyä häntä katsomaan tulevista sukulaisista ja muista vieraista. Vastaavanlaisia, loukkaavia ohjeita löytyi myös mainitsemastani opetushallituksen ohjeesta muslimilasten opetusta varten. Tälläiset ohjeet ovat omiaan luomaan harhakuvan, että vähemmistöön kuuluva asiakas on vaativa, hankala ja loukkaantuu suunnattomasti pienestäkin virheestä.
Kun ohjeet ovat tuota luokkaa, ja niiden laatimiseen ei ole osallistunut kyseessä olevan vähemmistöryhmän edustajat itse, ei oppailta kovinkaan suurta menestystä voi odottaa. Vastuu tästä ongelmasta siirtyy eri alojen päättäjille. Hallitusten tulisi ottaa aktiivisemmin työkseen ajantasalla olevien, laadukkaiden oppaiden laatiminen yhteistyössä vähemmistöryhmien kanssa ja niiden jakaminen eri alojen työpaikoille. Ja toki tässä vaaditaan aktiivisuutta myös meiltä vähemmistöön kuuluvilta; ei tuota opetushallituksenkaan opasta olis kukaan alkanut korjaamaan ilman aktiivisen, asiasta kiinnostuneen muslimisiskon toimeentarttumista.
perjantaina, huhtikuuta 04, 2008
Kuinka suhtautua muslimiasiakkaaseen?
klo 3:32 ip. 8 kommenttia
Tunnisteet: työ ja opiskelu, väärinkäsitykset, yhteiskunta
tiistaina, maaliskuuta 18, 2008
Internet tietolähteenä
Assalamu aleikum
Rauhaa
Löysin mukavan tekstin siitä, miten internet voi olla tietolähteenä sekä hyvä että huono tämmöiselle islamia opiskelevalle tavis-muslimille. Artikkelin on kirjoittanut nimimerkki stygiofobia Islamtieto-foorumilla.
Tunnisteet: internet, Islam, Suomi, työ ja opiskelu
keskiviikkona, tammikuuta 09, 2008
Kiirettä pitää
Assalamu alaikum
Rauhaa
Hyvistä suunnitelmista huolimatta, olen kantapään kautta tullut siihen tulokseen, etten yksinkertaisesti ehdi pitää tätä blogia tällä hetkellä. Arkipäivinä on turha kuvitellakaan että jäisi aikaa kirjoittaa, ja viikonloppuna taas sitten väsyttää viikon jälkeen niin paljon, ettei tee mieli muuta kuin rentoutua ja huolehtia kodista. Ja olen vielä lisäksi innostunut leipomaan kaikenlaista! Kyllä, ihan totta, minä leivon nykyään. Enpä olisi uskonut vuosi sitten. No, joka tapauksessa ne ainoat vapaat minuutit päivässä menevät siis keittiössä.
Todennäköisesti tämä hiljaiselo jatkuu huhtikuuhun asti. Silloin loppuu tämän hetkinen koulutus. Tässä välissä saatan kirjoitella silloin tällöin, mutta en lupaa mitään. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille, palataan taas keväämmällä!
Siihen asti satunnaisia juttujani voi lukea Minun Tieni - yhteisblogissa.
(Minun Tieni avataan yleisölle myöhemmin, jolloin laitan linkin tänne).
Tunnisteet: arki, työ ja opiskelu
perjantaina, syyskuuta 21, 2007
Jotain mätää lainsäädännössä?
Assalamu alaikum
Rauhaa
Törmäsin erääseen todella kummalliseen seikkaan käytyäni KELA:lla lakkauttamassa asumistukeni muuton yhteydessä. Suoraan sanottuna en ollut uskoa korviani, kun virkailija totesi; "Itse asiassa miestäsi ei lasketa ruokakuntaan kuuluvaksi henkilöksi." SIIS MITÄ? Olen hänen kanssaan (virallisesti) avoliitossa, kuten tuhannet muutkin suomalaiset opiskelijapariskunnat. Normaalitilanteessahan siis ruokakuntaan kuuluvien henkilöiden tulot vaikuttavat mahdollisten etuuksien suuruuteen.
Meidän tilanne on kuitenkin se, että mieheni voisi olla vaikka miljonääri, ja saisin halutessani kaikessa rauhassa nostaa asumistukea. Miksi? No, syynä on se kuuluista B-statuksen oleskelulupa. Kun olet B-statuksen alainen, et siis kuulu kenenkään perheeseen. Ihan sama vaikka asuisit, nukkuisit, söisit ja peseytyisit puolisosi kanssa saman katon alla. Kuinkahan moni suomalainen edes on tietoinen tämmöisestä aivan käsittämättömästä epäkohdasta lainsäädännössä? Eikä tämä suinkaan ole KELA:n ainoa väärin kaavailtu säännös.
Mielestäni koko B-statuksen mukainen oleskelulupa pitäisi poistaa. Olen ymmärtänyt, että siitä aiheutuu muitakin vastaavia epäkohtia Suomessa. Tähän mennessä kertomani on onneksi ollut minun kohdalla ainoa, ja toivottavasti siksi jääkin.
En varmasti ole ainoa, joka on raivoissaan tämmöisestä. Tuotahan voisi halutessaan käyttää törkeästi hyväkseen; puoliso voisi omistaa vaikka kartanon, kolme mersua ja 100 hehtaaria maata, ja silti vaimo nostaisi asumistukea. HALOO? Eikö tämä järjestelmä pitänyt olla nimenomaan niiden vähempiosaisten avuksi?
Naurettavammaksi tämän asian tekee se, että pari vuotta sitten jouduin itse lähes tyhjän päälle KELA:n säädösten ansiosta. Jouduin opiskelijana pitkälle sairaslomalle, jolloin opintotukea ei siis voinut nostaa. Kun ei kerry opintopisteitä, joutuisi maksamaan tuet myöhemmin takaisin. Olin järkyttynyt nähdessäni sairaspäivärahapäätöksen. Kuukaudessa tulisin saamaan noin 200€. Just. Sillähän maksetaankin kolmen ja puolensadan euron vuokra? Ja ruoka? Sairaalakulut? Lääkkeet? En suosittele yhdellekään opiskelijalle sairastumista vakavammin. Harmi vaan ettei se ole ihan omasta tahdosta kiinni.
Jotain täytyy muuttaa. Ei voi olla oikein, että naapurissa makaa vuoteessaan sairas opiskelija ilman rahaa, joka ei voi ostaa edes lääkkeitään, ja seinän takana mahdollisesti hienostorouva joka nostaa kaikessa rauhassa asumistukea. Missä olisi se poliitikko, joka oikeasti viitsisi ottaa nämä epäkohdat hoitaakseen?
Tunnisteet: politiikka, Suomi, työ ja opiskelu, yhteiskunta
tiistaina, syyskuuta 18, 2007
Pitikin mennä sanomaan
Assalamu alaikum
Rauhaa
Tänään oli oikeastaan mukava päivä, mutta joskus tämä minun elämäni saa hiukan koomisia piirteitä. Pari päivää sitten jossain tuolla kommenteissa menin vähän tarkemmin kertomaan v.2005 saamastani tappouhkauksesta(josta maininta löytyy kyllä koko blogin ensimmäisen postauksen kommenteista).
No, minun "tuurini" tietäen, tänään tuli sitten uusi. Ja tällä kertaa tilanne oli yllättävän uhkaava, sillä uhkauksen esittänyt henkilö ajoi minua pyörällä vastaan, metsän keskellä menevällä tiellä. Eikä ristinsielua näkynyt maisemissa. Juuri nyt kun ensimmäistä kertaa lähdin yksin kävelemään yliopistolle, ilman miestäni.
Ukkeli tuli kovaa vauhtia, ja hidasti minua lähestyessään. Sitten alkoi tämä hyvinkin älykäs lällätys: "Allahi Allahi anna kameli. (tauko) TAPAN SUT!"
No, mitäs minä siihen muuta osasin sanoa kuin; "Kiitos samoin." Se tuli vain äkkiä ja täysin spontaanisti. Äijä kai hämmentyi vastaamisestani, ja jatkoikin matkaansa.
Taisi mennä muutama minutti ennen kuin oikeasti ymmärsin hänen sanoneen tuon "tapan sut". Tuskinpa olisin vastannut kertomallani tavalla, jos viesti olisi mennyt kerralla tajunnan alimpiin syövereihin asti.
Joku kommentoi minulle, että uskoo minun keksineen aiemman tappouhkauksen. Voi kun se olisikin niin, että pitää ihan keksimällä keksiä näitä juttuja. Mutta, ei. Tätä minun elämäni on näitten aivonsa nyrjäyttäneiden yhteiskunnan "valioyksilöiden" kanssa. Kommentoija oli kyllä oikeassa arvatessaan, että uhkausen esitti ns. "muslimi". Kyllä muslimeistakin(tai no, niissä joita ainakin on yritetty kasvattaa islamin mukaan), valitettavasti, löytyy rasisteja, jotka eivät voi hyväksyä suomalaisen naisen kertomia totuuksia.
Sympatiat on kyllä niitten puolella, jotka joutuvat tämmöistä kestämään jatkuvasti. Ei varmaan ole hääppöistä olla vaikkapa suorasanainen poliitikko. Tai ruotsalainen pilapiirtäjä.
ps. Tämän jutun perustella voit helposti lukea itseäsi, mihin joukkoon kuulut. Jos sinua nauratti tappouhkauksen esittäneen äijän sanat, et kovin hänestä poikkea. Mutta jos sinua nauratti vasta seuraava lause, sinulla tuntuu olevan ihan terve huumorintaju.
klo 5:29 ip. 3 kommenttia
Tunnisteet: arki, rasismi, Suomi, työ ja opiskelu, yhteiskunta
lauantaina, heinäkuuta 07, 2007
Burqako muka työnteon este?
Hijab Police
Lisäys 11.7:
Saudilääkäri
Tunnisteet: hijab, työ ja opiskelu, ulkomaat