Ihmekääntyminen?

Assalamu aleikum
Rauhaa

Pari päivää sitten minulle lähetettiin linkki, josta voi katsoa videoita kristityiksi kääntyneistä muslimeista. Huolimatta siitä, miten epäuskottava sivusto oli, aloin pohtimaan näitä "ihmekääntymisiä". Ihmekääntymisellä tarkoitan siis tilannetta, jossa ihminen väittää (unessa) saaneensa näyn tai merkin Jumalalta/Jeesukselta/khrisnalta/buddhalta.

Minun on hyvin vaikea kuvitella, että kukaan voisi todella ymmärtää jotakin uskoa vain yksittäisen unen perusteella. Tuollainen uni voi vahvistaa tunnetta siitä, että on oikealla tiellä, mutta uskon perustaksi siitä ei ole. Ylipäätään, on äärimmäisen räikeää väittää olevansa ns. "jumalan valittu" tai "profeetta", jolle on suotu lahja nähdä merkittäviä unia. Entä jos uni olikin Saatanalta?

Jos kääntynyt todella puhtaasti uskoo Allahiin, Profeettojen tuomaan viestiin ja Tuomiopäivään, täytyy ymmärtää uskosta jotakin. Ja sama pätee mihin tahansa uskontoon.

Kristillisten herätysliikkeiden parissa tuntuu olevan lähes muodikasta omata jotakin erityisiä kykyjä. Yksi puhuu kielillä ja toinen näkee unessa profetioita. Ja voi sitä reppanaa, jolla ei ole mitään lahjaa! Tämä johtaa väistämättä siihen, että ihmiset keksivät itse kykyjä itselleen, vain tunteakseen kuuluvansa joukkoon. Tästä aiheesta on kirjoittanut sisko Sakina, jolla on ihan omakohtaistakin kokemusta. Voiko hurmoksen keskellä todella keskittyä uskon syvälliseen pohdiskeluun, jos aika menee todistellessa kanssauskoville olevansa jotenkin erityinen? Eikö tuolla tavalla usko jää kovin pinnalliseksi?

Jos itse näkisin unen Profeetasta*, en kertoisi siitä kuin rakkaimmille ihmisille, ja ainoastaan muslimeille. Enkä kuvittelisi olevani muiden yläpuolella, vaan ylistäisin ja kiittäisin Allahia. Ja viimeisin asia jota kuvittelisin tekeväni, olisi videon tekeminen nettiin ihmisten käännyttämistarkoituksessa. Jos todella haluan ihmisten löytävän islamin, kertoisin islamin uskon perusteista; Allahin ykseydestä, profeetoista, kirjoista, enkeleistä, Tuomiopäivästä ja kohtalosta. Ilman todellista uskonperustaa usko on pinnallinen ja hatara, ja se sortuu kovin helposti. Eikä sitä oikeastaan silloin voi edes uskoksi kutsua.


*Islamin mukaan Saatana ei voi ottaa Profeetta Muhamedin ulkomuotoa.

Kääntymistä ja käännyttämistä

Assalamu aleikum
Rauhaa

Viime talvi oli minulle pohdinnan aikaa. Vietin useita tunteja, jopa päiviä, pohtiessani islamia. Olen kenties ollut poikkeavan hiljainen ja mietteliäs läheisteni silmistä katsottuna. En tiedä miten kuvaisin ajatuksiani, mutta ehkäpä voisin sanoa, että olen käynyt läpi jonkinlaista uskon kypsymistä.

Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista lukea kaikenlaista pientä nippelitietoa, jota lisäksi muistan hyvin pitkänkin ajan kuluttua; siksi kai siskot usein kääntyvät minun puoleeni, jos heillä on jotain kysyttävää. Mutta, tänä talvena tuo nippelitiedon etsiminen on jäänyt aika vähiin, ja olen keskittynyt syvemmin aqidan, uskon, pohtimiseen ja tarkasteluun Koraanin, perimätiedon ja oppineitten kirjoittamien artikkelien kautta.

Tästä pohdinnastani ovat kyllä "kärsineet" muutkin. Helmikuussa sain kunnian olla ottamassa vastaan erään nuoren suomalaisen naisen uskontunnustusta. Valmistauduin tilaisuuteen ehkä liiankin hyvin; esitin useita islamin uskoon liittyviä kysymyksiä tältä naiselta, ennen kuin pyysin häntä toistamaan uskontunnustuksen perässäni. Osaltaan kysymysten määrä johtui hänen nuoresta iästään; halusin varmistaa, että hän todella ymmärtää mitä shahada tarkoittaa, ja mikä on islamin uskon oppi, ennen kuin hän tekee päätöksen kääntymisestään. Voi olla, että olin liiankin tarkka; toinen todistamassa ollut sisko nauroi, ja totesi, että jos häneltä olisi kysytty yhtä vaikeita kysymyksiä ennen shahadaa, hän olisi varmaankin häkeltynyt täysin. Eikä kyllä minultakaan kukaan kysynyt mitään, enkä todellakaan alussa edes tiennyt niitä aivan perusasioita, joita uudelle siskollekin siinä tilaisuudessa esitin. Voi siis olla, että tämä minun pohdintavaiheeni on tehnyt minusta toisaalta hiukan liiankin perusteellisen, mutta insha Allah se on vain hyväksi ystävilleni.

Pari päivää sitten näin Nokia Mission porukan televisiossa, ja kummastuin aikalailla heidän tavastaan "käännyttää" ihmisiä. Minä koen hyvin erikoiseksi tyylin, jossa vain sanotaan "Ota vastaan Jeesuksen rakkaus! Noniin, oletko nyt valmis ottamaan vastaan Jeesuksen?", eikä sitten sen tarkemmin kerrotakaan mitään koko uskonnosta. Jos joku olisi tullut minulle 7 vuotta sitten sanomaan, että "Ala muslimiksi! Noniin, oletkos nyt valmis uskomaan?", olisin pitänyt tuota ihmistä enemmän tai vähemmän sekopäänä. Sen sijaan, jos joku tuttava olisi tullut kertomaan islamista, vastaillut kysymyksiini ja minun ilmaistessa haluni kääntyä, vielä tentannut tarkkaan että olenko ihan varma päätöksestäni, olisin aika varmasti ollut paljon vakuuttuneempi ja luottavaisempi.

Mielestäni kaikenlaisten herätysliikkeiden heikkous onkin usein juuri siinä, että käännytysinto on niin kova, ettei kysymyksiin edes ehditä vastata. En siis ihmettele, että ihmiset vierastavat näitä liikkeitä. Islamissa koin ja koen edelleen suureksi vahvuudeksi sen, että kaikkiin kysymyksiin löytyy vastaus, ja ainakin vastausta pyritään etsimään. Ei sanota "Usko! Jos kysyt, olet epäilijä, ethän saa epäillä Jumalaa", vaan pyritään aina selittämään vaikeatkin asiat. Ystäväni, se sama kysymyksilleni nauranut sisko ja entinen vanhoillislestadiolainen, on monet kerrat päivitellyt tätä samaa asiaa; jos hän jotain halusi kysyä ja kyseenalaistaa, suu tukittiin saman tien käskemällä vaan uskomaan, eikä kyselemään mitään.

Insha Allah kirjoitan pian lisää kääntymisistä; erityisesti minua on pohdituttanut ns. äkkikääntymiset, jolloin ihminen vaikkapa väittää nähneensä jonkun ilmestyksen ja sen jälkeen kääntynyt/liittynyt johonkin herätysliikkeeseen tai uskontoon. Siihen asti, mukavaa kevättä!

Uskovatko muslimit ja kristityt samaan Jumalaan?

Assalamu alaikum
Rauhaa

Varsinkin herätysliikkesiin kuuluvilla kristityillä on tapana jyrkästi kiistää "Allah"in olevan sama kuin suomenkielen "Jumala". Keksitään milloin mitäkin selvityksiä kuujumalista, henkien palvonnasta ja siitä, etteivät muslimit seuraisi Aabrahamia.

Haluasin kuitenkin esittää erään kysymyksen, johon ainakaan minun järkeni ei ole pystynyt löytämään vastausta. Jos on olemassa vain yksi Jumala, kuten kristinusko oman selityksensä mukaan opettaa, miten kristitty voi edes puhua jostakin "toisesta Jumalasta"? Eikö se mennytkään niin että "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia"? (Vrt. islamin "Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala")

Wikipedia:

Allāh on arabian kielen sana, joka tarkoittaa Jumalaa. Muissa kielissä, esimerkiksi suomessa, sanalla viitataan usein erityisesti islamilaiseen käsitykseen Jumalasta.

Sanassa al- on määräinen artikkeli ja varsinainen sanavartalo ilāh merkitsee yleisesti jumalaa. Ilāh on sukua heprean kielen Jumalaa tarkoittavalle sanalle Elohim. "Allah" voidaan siis kääntää "se yksi Jumala."

.......

Sana "Allah" jätetään usein kääntämättä ja se esiintyy muutenkin viitattaessa islamin käsitykseen jumalasta. Tämä voi johtua siitä, että luullaan islaminuskoisilla olevan oma Jumala, jonka nimi olisi "Allah". Jotkut taas haluavat korostaa Allah-sanan käytöllä sitä, että islaminuskoiset eivät ajattele Jumalasta aivan samoin kuin kristityt. Esimerkiksi kristityillä on kolmiyhteinen Jumala (ei tosin kaikilla kristillisiksi itseään kutsuvissa uskonnoissa), muslimeilla ei.

Voidaan kuitenkin suositella "Allah" -sanan kääntämistä omalle kielelle ja "jumala" -sanan käyttämistä myös islamin jumalasta, koska Allah ei ole erisnimi. Arabian kielessä "Allah" -sanaa käytetään aina viittaamaan myös juutalaisuuden ja kristinuskon Jumalaan. Jumalasta puhuminen on perusteltua myös siksi, että uskontojen historiaa tarkasteltaessa islam, kristinusko ja juutalaisuus ovat osa samaa traditiota, ja niiden jumalakäsitykset kumpuavat vahvasti tästä samasta traditiosta.

Mielenkiintoisimmaksi tämän joidenkin kristittyjen ajattelutavan tekee se, että Jeesus käytti Jumalasta samaa sanaa kuin kaikki muslimit ja kristityt arabit. Arameaksi Jumala on "Allaha". Väittämällä Jumalasta "Allah"-sanaa käyttäviä epäjumalanpalvojiksi, kristitty itseasiassa pilkkaa (tietämättään?) omaa uskonnollista esikuvaansa, Jeesusta! Muistuttaisin, että myös osa Raamatusta on ollut alunperin arameankielinen, kuten juutalaisen Talmudkin.

Sitä tuskin kukaan kiistää, ettemmekö ajattelisi hiukan eri tavoin Jumalasta. Mutta muslimit sentään vaivautuvat myöntämään, ettemme niin hirvittävän erilaisia uskonnollisilta perusajatuksilta olekaan. Jos nämä kristityt voisivat vielä myöntää tuon tosiseikan, että me kaikki, juutalaiset, kristityt ja muslimit uskomme Yhteen Jumalaan, toistemme ymmärtäminen ja hyväksyminen voisi olla huomattavasti helpompaa.

Muuttaako uskoontulo elämän täysin?

Assalamu alaikum
Rauhaa

En voi vastustaa kiusausta kommentoida Sakinan kirjoittamaan juttuun "Ennen kaikki oli niin paljon huonommin".

"Etenkin kristityissä piireissä on uskoontulotodistuksissa tällainen vakio-osa:"Ennen elämäni oli ahdistavaa, harhailin ja pelkäsin Helvettiä. Sitten Jumala kutsui minua ja sain rauhan." Minäkin värittelin aikoinani omaa taustaani:"Oi, olin kamalan kiinnostunut noituudesta, ajatelkaas! Luin kamalasti kaikkea väärää ja pahaa, olin ihan hukassa. Elämälläni ei ollut merkitystä, kunnen Jeesus kutsui minut luokseen. Siitä asti olen ollut - ah! - niin ikionnellinen. Halleluja!""

Jos vielä lisäisi tuohon, "minulla oli kaksi vaihtoehtoa, löytää Jeesus tai kuolla", nuo virkkeet olisivat kuin suoraan erään tuntemani helluntalais-aktiivin suusta. (minä en sitten ota vastuuta ko. henkilön valinnasta julkaista yhteystietonsa saarnan yhteydessä)

Minä epäilen suuresti, että "entinen" elämä olisi ollut joka osa-alueelta niin erilaista, ettei sitä voisi edes verrata nykyiseen. Okei, en väitä että vankilassa istuvan huume-addiktin elämä niin kovin ruusuilla tanssimista olisi, mutta ei yksikään ihminen kykene muuttumaan muutamassa kuukaudessa täysin onnelliseksi, ilman syvempää itsetutkiskelua ja tarkkaa pohtimista elämänsä arvoista ja tavoitteista. "Uskoontulo" voi olla tuon prosessin alku, mutta henkinen kasvu ei suinkaan saa pysähtyä siihen. Jokainen uskovakin käy koko elämänsä mittaista kamppailua; on tosiasioiden kieltämistä jättää huomioimatta ongelmat siksi, että elämän nyt vaan täytyy olla onnellista, onhan minulla Jeesus/Buddha/Krihsna tai muu vastaava.


Mitä itseeni tulee, ulkonaisesti olen varmasti muuttunut paljonkin. Ja nuo elämän arvot ja tavoitteetkin ovat tietenkin hiukan erisuuntaisia kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Mutta en kuitenkaan väitä, että koko elämäni olisi täysin heittänyt kuperkeikkaa islamin löytämisen myötä. Pohjimmiltani olen kyllä se sama henkilö; tosin huomattavasti kypsempänä ja tietoisempana tämän maailman asioista... (mikä voi kyllä johtua paljolti myös murrosikäisestä aikuiseksi-kasvamisprosessiin.)

Emme me "uskovaiset" ole täydellisen ja nuhteettoman elämän tai onnellisuuden perikuvia. Kuten Sakinakin kirjoitti, joskus on tehnyt mieli Otto Verigreippiä. Ja eräs entinen amfetamiiniriippuvainen tuttavani kertoi, että entinen elämä on läsnä koko ajan; vuosia jatkunut käyttö aiheuttaa maanis-depressiivisiä oireita. Täytyy vain jatkaa taistelua elämänsä loppuun asti. Itselläni ei mitään varsinaisia riippuvuuksia ole koskaan ollut, mutta taistelua käyn minäkin; masennusta vastaan. Vaikka olenkin nykyään ihan "terveiden kirjoissa", en silti oleta, että islamin vuoksi en koskaan tule sairastumaan tai kärsimään mistään.

Aikoinaan kävin keskustelua mainitsemani aktiivin kanssa. Hän oli täysin vakuuttunut siitä, että minut on nyt pakko pelastaa tältä kamalalta uskolta ja "Muhamedin höpötyksiltä". Kun yritin hyvin objektiivisesti hänelle sanoa, että emmehän me niin kauhean erilaisia ole, eikö se ole tärkeintä, että molemmat uskovat Jumalaan, vastaus oli: "Mutta täytyy olla varma, että uskoo oikeaan Jumalaan".
Totesin rauhallisesti: "Kiitos, olen varma." En enää tuossa vaiheessa uskonut, että voisimme käydä aikuismaista ja molempia hyödyttävää keskustelua uskontojen välillä. Lopulta jäin miettimään, kumpi meistä oikeastaan sitä pelastusta tarvitseekaan ja miltä.


Katsomisen arvoisia linkkejä ja pohdittavaa:
http://leegio.vuodatus.net/
Uskontojen uhrit

Ottavatko suomalaiset kääntyneet uskonsa "liian vakavasti"?

Assalamu alaikum
Rauhaa

Usein kuulee esitettävän väitteitä, että me islamiin kääntyneet olisimme enemmän tai vähemmän vinksahtaneita. Usko on esillä joka hetkessä. Miksi olemme niin tiukasti kiinni islamissa, emmekö osaa ottaa rauhallisesti, kuten syntyperäiset muslimit?

Tähän käytökseen löytyy ihan järkevä selitys. Syntyperäiset muslimit ovat hiljalleen kasvaneet uskoonsa. Tieto uskonnosta on juurtunut heidän selkäytimeensä. Heillä ei ole läheskään yhtä suurta tarvetta opiskella uutta niin kovaan tahtiin, kuin hiljattain islamiin kääntyneillä.

Oma uskonikin on kasvanut hiljalleen. En tee siinä poikkeusta muista; välillä mentiin lujaa ja nyt sitten olellaan ja elellään rauhallisessa suvantovaiheessa. Vuosia muslimina olleet ovat usein kutsuneet tuota alun innostusta osuvasti "honeymooniksi". Ollaan innoissaan uudesta, ihanasta asiasta elämässä.

Alkuvaiheessa kävin ihan mielellään puhumassa islamista pyydettäessä. Puhuminen auttoi minua itseänikin; ajatukset selkeytyivät niin kuulijoilla kuin puhujalla. Sadat pienet tietojyvät alkoivat vähitellen muodostua kokonaisuudeksi.

Pyrin välttelemään uskoni turhaa esilletuomista arkipäivän elämässä. Ihmiset tietenkin näkevät jo kaukaa, että olen muslimi, mutta pyrin olemaan välittämättä kyselevistä katseista. En kuitenkaan kieltäydy vastaamasta, jos joku haluaa keskustella.

Ihmisten käsitys siitä, että otamme uskonnon liian vakavasti, on harhaa. Vakavasti kyllä, mutta järkeä ja omaa ajattelua ei ole tarvinnut unohtaa. En ole koskaan törmännyt yhteenkään maanisesti islamista vouhottaneeseen siskoon. Jos niin kävisi, tällä tytöllä olisi pokkaa ehdottaa rauhoittumista, tai mahdollisesti asiointia paikalliseen mielenterveystoimistoon.
Minulla ei ole myöskään minkäänlaisia mielihaluja mennä kaupungille pitämään saarnoja satunnaisille ohikulkijoille, kuten joillakin (kristityillä) herätysliikkeillä on tapana. Tietoa jaan mielelläni, mutta ns. käännyttäminen on minulle hyvin vieras asia.

Vahvistaakseni väitteitäni, muistuttaisin, että ulkopuoliset usein näkevät meistä kääntyneistä vain sen ulkokuoren. Tai sitten ainoat kontaktit ovat juuri tilaisuuksissa, joissa aiheena on islam. Opettajat yms. mielellään pyytävät meitä, suomenkieltä osaavia, puhumaan. Se voi herättää käsityksen, että elämämme muodostuu pelkästään uskonnosta. Mutta; vaatteemme ja satunnaisesti pidetyt luennot eivät suinkaan ole ainoa elämämme sisältö.

Meitä kääntyneitä lähemmin tuntevat ihmiset ymmärtävät, miten suuren prosessin olemme käyneet ennen tähän tilanteeseen päätymistä. En minäkään burqaa viskannut päälleni ensimmäisenä päivänä. Ja tuo prosessi jatkuu läpi elämän.

Uusia siskoja tavatessani, olen aina painottanut sitä, että he muistaisivat ottaa rauhallisesti. Ja ettei huomenna tarvitse lähtä burqan kanssa yliopiston aulaan huutamaan Allahu akbaria ja julistamaan tuomiopäivää.
Muistutan myös, ettei heidän tarvitse muuttua minun, tai muita burqaa pitävien kopioiksi. Oma henkilökohtainen pohdinta ja paikkansa löytäminen on ensisijainen tavoite, mahdolliset näkyvät teot kehittyvät osaksi arkipäivää tuon kasvun myötä. Minäkin olen sen kasvuprosessin käynyt läpi. En ylipäätään koe itseäni mitenkään "mallimuslimina". Paljon olisi kehitettävää.

Olen yleensä ehdottanut vääriä käsityksiä omaavia henkilöitä tutustumaan meihin rohkeasti. Lähetin jopa hiukan uhkarohkeasti paikallisen lehden tekstaripalstalle viestin(vastauksena erään kirjoittajan väitteisiin), että minulta saa tulla kyllä kysymään, miksi näitä vaatteita pidän. Jos nyt ei varsinaisesti ole kiinnostusta alkaa ystäväkseni, keskustella saa. Erityisen hedelmällisenä koin esimerkiksi tilanteet, joissa keskustelin useammankin kerran erään keski-ikäisen naisen kanssa paikallisbussissa. Hän hälvensi minun käsityksiäni helluntailaisuudesta, ja minä hänen käsityksiään islamista. Lopulta huomasimme, ettemme oikeastaan kovin erilaisia olekaan. Meistä ei koskaan tullut ystäviä, koska elämämme ovat monelta osalta täysin eri vaiheessa, mutta keskustelu varmasti auttoi meitä molempia suhtautumaan toistemme uskontoihin paremmin.

Positiivista mieltä ja rohkeutta!

Hajj

Assalamu alaikum
Tammikuulla pidin pienen esityksen muslimisiskoille aiheesta Hajj, eli Pyhiinvaellus Mekkaan. Käytin runkona osoitteesta http://www.channel4.com/culture/microsites/H/hajj/ löytynyttä "virtual hajjia".
Tässä on tuo runko nyt suomennettuna. Olen huomioinut siellä olleet asiavirheet ja korjannut ne, muuten tämä on suora suomennos. Jos kuitenkin huomaat lisävirheitä, olisin kiitollinen että huomautat niistä. En siis ole itse vielä päässyt hajjille, joten minulla on vain tämä teoriapuoli tiedossa!

HAJJ –askel askeleelta

(tämä on hajj al-qiran)

Vuosittain yli kaksi miljoonaa ihmistä matkustaa Saudi-Arabiaan, samaan aikaan, samassa tarkoituksessa. Tätä matkaa kutsutaan nimellä Hajj, pyhä pyhiinvaellus, jota muslimit ovat suorittaneet uskollisesti vuosittain yli 1400 vuoden ajan.
Kaikki pyhiinvaeltajat matkaavat Mekkaan, Islamin synnyinpaikkaan, elämänsä hengellisen tehtävän vuoksi. Palvelemalla Jumalaa yhdessä muiden muslimien kanssa ja ilmaisemalla omaa henkilökohtaista uskoa, Hajj antaa hengellisen testin, puhdistautumisen, pelastumisen ja anteeksiannon sekä pyhiinvaeltajan maalliseen että kuolemanjälkeiseen elämään.
Hajj suoritetaan Mekan kaupungissa Saudien karkean aavikon ympäröimänä liittäen jokaisen pyhiinvaeltajan Allahiin ja ensimmäiseen profeettaan, Abrahamiin(as) pyhien rituaalien kautta, jotka alkavat Islamilaisen kalenterin viimeisimmän kuun kahdeksantena päivänä.
Ennen pyhiinvaeltajan tapasivat matkustaa kuukausia, joskus jopa vuosia kävellen tai kameleilla ratsastaen, karavaanien mukana tai laivoilla tavoittaakseen Mekan ja saadakseen välähdyksen Ka’abasta, Islamilaisesta Jumalan talosta.
Vaikka nykyaikana pyhiinvaeltajat saapuvat lentokoneilla, Hajj vieläkin sitoo muslimeja joka puolella maailmaa jakamaan menneisyyden hengellisen riitin, jossa matkataan Islamin todelliseen sydämeen.

Ennen Hajjia
Päiviä ennen Hajjia, joka ikinen tunti kymmenet tuhannet pyhiinvaeltajat saapuvat Jeddah’ aan lentokentälle. King Abdul Aziz International Airport, joka on varta vasten rakennettu tähän tarkoitukseen, on käytössä täydessä kapasiteetissaan. Valmiina pyhiinvaellukseensa, suurin osa saapuvista matkustajista on jo ihramin tilassa.(1)
He ovat hävittäneet maalliset vaatteensa, heidän päänsä ovat peittämättömät ja jalkansa paljaat. Aivan kuten profeetta Muhammed, sallallaahu alaihi wa sallam, ja Abraham, alaihi as salam, miehet ovat pukeutuneet valkoisiin viittoihin. Naiset ovat pukeutuneet tavanomaisesti kaftaaneihin ja viittoihin, heidän kasvonsa on paljastetut, valmiina vastaanottamaan Allahin armon. Kaikkien pyhiinvaeltajien on puettava ylleen valkoiset kankaat ja astuttava ihram-tilaan ennen saapumista Miqat-alueelle.
Ihram-tilan aikana et saa leikata hiuksiasi tai kynsiäsi, käyttää koruja, parfyymiä tai muita hajusteita, metsästää tai tappaa eläimiä, tapella, käyttää väkivaltaa, olla yhdynnässä tai mennä naimisiin. Sinun tulee olla myös peseytynyt ja suorittanut päivän viisi pakollista rukousta ennen ihram-vaatteiden pukemista.
Kun pyhiinvaeltaja on ihram-tilassa ja saapunut Miqat-alueelle, täytyy hänen rukoilla kaksi rakaa, lausua niyah Hajjin tai Umrahin suorittamista varten, resitoida toistuvasti Talbiyahia(2); tärkeintä Hajjin du’aa, joka kertoo Allahille pyhiinvaeltajan saapumisesta paikalle vastaamaan Hänen kutsuunsa.
Nyt kun olet ihram-tilassa, ja voit astua Mekan porttien lävitse; pyhään kaupunkiin joka on tiukasti suljettu muilta kuin muslimeilta. Ennen sisään astumista sinun tulee todistaa että olet muslimi, sen jälkeen voit siirtyä Islamin pyhimpään paikkaan.

Umrah
Suorittaaksesi Hajjin sinun täytyy käydä läpi myös pienempi pyhiinvaellus, Umrah, joka voidaan suorittaa mihin tahansa aikaan vuodesta; moni pyhiinvaeltaja kuitenkin yhdistää nämä kaksi samaan matkaan.Pyhän Umrahin rituaalit muodostavat myös tärkeän osan Hajjista; sisältäen Tawafin ja Sa’in, jotka tulevat määrätyssä järjestyksessä molemmissa pyhiinvaelluksen muodoissa:Ihram-tilassa pyhiinvaeltaja astuu sisään Mekan Suureen moskeijaan, oikea jalka edellä. Aloittaen mustasta kuution muotoisesta rakennuksesta, Ka’abasta, pyhiinvaeltaja suorittaa tawafin(1) kiertäen Ka’aban seitsemän kertaa. Kolme ensimmäistä kierrosta kuljetaan kohtalaisen nopeaa vauhtia, neljä jälkimmäistä tavanomaiseen tapaan kävellen.(3) Seuraavaksi täytyy suorittaa kahden rakaan rukous, sisältäen kumartumisen ja polvistumisen Ka’aban edessä. Tämän jälkeen voit kokeilla vettä Zam-Zamista, Mekan pyhästä vesilähteestä.Lopuksi tulee vielä suorittaa Sa’i-rituaali juosten Safan ja Marwah’n välillä seitsemän kertaa. Tämä kuvastaa Aabrahamin(as) vaimon Haagarin epätoivosta veden etsimistä itselleen ja pojalleen.(4) Olet nyt suorittanut Umrahin ja olet valmis jäljellä oleviin varsinaisen Hajjin rituaaleihin!

Ensimmäinen päivä
Islamilaisen kalenterin mukaan, Hajj alkaa virallisesti kahdeksantena päivänä Dhul-Hijjah-kuuta.Aamunkoiton rukousten jälkeen sinun tulee lähteä Mekasta, kuten monet ovat tehneet aiemmin, ja saapua Minaan ennen puoltapäivää.
Vietät päiväsi matkustaen ja pystyttäen majapaikkaa. Jokainen tuntee olevansa lähellä Allahia; tunne vain kasvaa rukoillessa ja meditoidessa tässä ajattomassa maisemassa.Tänä yönä Mina on sinun kotisi; teltta tuhansien joukossa Saudi-Arabian aavikolla. (5)

Toinen päivä
Tänään on Hajjin toinen päivä, ja lähdet Minasta Arafat-vuorelle aamurukouksen jälkeen.
Vietät koko päivän keskipäivästä auringonlaskuun rukoillen ja tehden du’aa, lukien Koraania ja pyytäen Allahin anteeksiantoa synneille jotka olet tehnyt elämäsi aikana, koska Mohammedin(saas) on kerrottu pyytäneen Allahia antamaan anteeksi kaikkien niiden synnit, jotka seisovat Arafat-vuorella.Tämä tunnetaan seisomisen päivänä. Liityt miljooniin pyhiinvaeltajiin, jotka kiertelevät Minasta Arafatin vuoristoisille tasangoille. Jokainen lausuu talbiyan ensimmäistä sanaa: Labayak! Labayak! (Olen täällä, Olen valmis).Kaikki kokoontuvat Arafatille, Armon Vuorelle, kuuntelemaan Arafatin Päivän saarnaa kuten alkuaikojen muslimit kuuntelivat Profeetta Mohammedin(saas) viimeistä saarnaa.Nosta kätesi ylös ja keskity ainoastaan Allahiin. Olet lähempänä Häntä kuin voit koskaan olla. Lähdet Arafatilta tietäen että olet henkisesti puhdistettu.(6) Aurinko laskee, ja jätät Arafatin kulkeaksesi Muzdalifah’n, jossa yövyt paluumatkalla Minaan. Majoituttuasi aavikon tähtitaivaan alle, jatkat Allahin ylistämistä, meditoimista ja anteeksipyytämistä. (7)
Yön aikana sinun täytyy kerätä myös 70 pavunkokoista pikkukivea ympäröiviltä kukkuloilta seuraavien päivien rituaaleja varten.

Kolmas-Viides Päivä
Tänään on uhrijuhlan päivä. Tämä päivä merkitsee Hajjin loppua ja Eid al-Adha-juhlaa, joka on toinen islamilaisen kalenterin juhlapäivistä.Aamurukouksen jälkeen sinun tulee kulkea Muzdalifah’sta Jamarat-alueelle Minassa. Ennen puoltapäivää sinun täytyy heittää seitsemän kiveä kohti ensimmäistä kolmesta suuresta pilarista(Jamarat al-Kubra), jotka kuvastavat paholaista, kuten Aabrahamkin teki. Seitsemän pikkukiveä symbolisoi Shaitaanin syöksemistä äärettömyyteen. (8) Pyhiinvaeltajat kiertävät joukoittain kivipilareita, heittäen kiviä ja ylistäen Allahia, vasemmalla puolellaan Ka’aba ja oikealla Mina.
Ensimmäisen (Jamarat al-aqabah) pilarin kivittämisen jälkeen sinun tulee uhrata eläin; lammas, lehmä tai kameli. Tämä muistuttaa Aabrahamin halusta uhrata poikansa Ismael Allahin käskyn mukaisesti. Kolmasosa lihasta syödään, toinen kolmannes tarjotaan lahjoituksena perheelle ja ystäville, ja viimeinen osa säästetään yhteisön köyhemmille jäsenille, osoituksena kiitollisuudesta Allahia kohtaan.Eid-rukouksen ja -seremonian jälkeen voit riisua ihram-vaatteet, ja vaihtaa tavanomaiseen asuun. Naiset leikkaavat vain symbolisen pituuden hiusten latvoista, kun taas miehet ajavat koko päänsä merkiksi ihram-tilan päättämisestä ja hajjin suorittamisesta.

Kuitenkin seuraavien kahden päivän aikana sinun tulee vielä kivittää jokaista pilaria uudelleen. Välissä täytyy myös matkustaa takaisin Mekkaan suorittamaan Tawaf(2).On aika lähteä Minasta ja mennä takaisin Mekkaan viimeistä kertaa. Sinun tulee suorittaa viimeinen Tawaf(3) jäähyväisinä Suurelle Moskeijalle.Tawafin jälkeen voit poistua moskeijasta jäähyväisportin läpi suunnaten joko kotiin tai Profeetan(saas) Moskeijaan Medinassa.Voit myös rukoilla kaksi rakaa Maqam Ibrahimin lähellä, vaikkei se olekaan pakollinen tehtävä Hajjilla. Kun kaikki tehtävät on suoritettu, olet ansainnut oikeuden tulla kutsutuksi al-Hajjiksi.

Hajjin jälkeen
Useat pyhiinvaeltajan päättävät vierailla Profeetan(saas) Moskeijalla ja haudalla Medinassa, vaikkei se olekaan pakollista.

Profeetan(saas) Moskeija on toiseksi tärkein heti Suuren Moskeijan jälkeen, mutta on merkitykseltään samanarvoinen, sen vuoksi mitä se edustaa.Mohammed(saas) muurasi ensimmäisen tiilen, ja valvoi Moskeijan rakentamista. Hän vietti viimeiset vuotensa täällä; rukoillen, toimittaen uskonnollisia saarnoja, keskustellen seuralaisten kanssa ja toimittaen jumalallista sanaa ja viestiä Allahilta niille, jotka tulivat kuulemaan häntä ja hakemaan neuvoa Jumalan Lähettiläältä.
Vieraillakseen Moskeijassa pyhiinvaeltajan tulee pukeutua parhaimpiinsa. Sinun tulisi miettiä Mohammedin(saas) elämää, opetuksia ja hänen läheisyyttään Moskeijassa käydessäsi.

Nyt olet päättänyt elämäsi tärkeimmän matkan ja osoittanut kunnioitusta Profeetalle ja Lähettiläälle(saas)!