Assalamu alaikum
Rauhaa
Meitä kaikkia varmasti ärsyttää jokin asia. Joskus ärsyttää se, että jotain toista ärsyttää. Kuka päättää, mikä saa ärsyttää ja mikä ei?
Minua ottaa päähän se, että pennut huutelevat minulle kadulla. Noita pentuja taas varmaan ärsyttää minun uskontoni. Mikä ero meidän ärtymyksessä sitten on?
Laki. Suomen perustuslaki takaa oikeuden harjoittaa uskontoa ilman, että sitä millään tavalla yritetään estää. Tuo oikeus kuuluu myös minulle, ei pelkästään luterilaisille. Tuon oikeuden turvin saan vaatia itselleni vapauden valita mitä teen. En kaipaa mitään erityiskohtelua, vaan tasapuolista kohtelua. En vaadi, että suomalaiset firmat alkavat teurastamaan lihoja halal-metodilla, vaan vaadin, että saan kieltäytyä sianlihan syönnistä. Ihan kuin kuka tahansa suomalainen kieltäytyy vaikkapa koiranlihan syönnistä.
Minulle Suomen perustuslaki on järkkymätön. Muita lakeja voi muutella ja hienosäätää, mutta perustuslaki takaa ihmisoikeudet. Suomi on myös allekirjoittanut YK:n ihmisoikeusjulistuksen. Vaikka noita oikeuksia rikotaan joka päivä, se ei tee rikkomuksista sen sallitumpia.
Olen tehnyt elämässäni kaksi rikosilmoitusta. Toisen laittomasta uhkauksesta ja tapon yrityksestä, sekä toisen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Jos jonkun mielestä nuo rikokset pitäisi sivuuttaa olankohautuksella, suosittelen, että katsot itseäsi. Olisitko itse hiljaa jos joutuisi noiden rikosten uhriksi? Tuleeko minun, vain siksi, että olen erilainen, kestää rikokset minua kohtaan?
tiistaina, heinäkuuta 10, 2007
Ottaako päähän?
klo 4:34 ip.
Tunnisteet: ihmisoikeudet, rasismi, Suomi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Ymmärrän todella hyvin ärtymyksen vekaroitten huutelun vuoksi. Taitaa vain johtua oudon ja vieraan asian kohtaamisesta - pukeutumisesta - enemmän kuin uskosta. Eiväthän vekarat oikeastaan tiedä uskonnoista paljonkaan, moni ei omastaankaan. ;) Jos joku pukeutuu eri tavalla, oli kyseessä islamin mukainen asu, tai sitten joku etninen asu, niin jo ilkutaan.
Minusta fiksut vanhemmat opettavat lapsilleen, että tässä maailmassa on paljon erilaisia ihmisiä, jotka pukeutuvat eri tavalla erinäisistä syistä. Ihan pienet lapset ovat toisaalta ihan vilpittömiäkin ihmetyksessään esimerkiksi romaninaisen hameen kohdatessaan tai nähdessään päästä varpaisiin hunnutetun naisen. Paljon riippuu perheestä, kuinka sitten edetään, lällättääkö lapsi, ihmetteleekö hiljaa vai esittääkö peräti kysymyksiä. Usein mietin, noinko päiväkodeissa puhutaan ollenkaan näistä asioista ja oikeasta suhtautumisesta..? Pitäisi varmaan alkaa, päiväkodeissahan suurin osa lapsista viettää suurimman osan päivästään. Maailma on nykyisin niin pieni, että Suomessakin kohtaa koko ihmiskunnan kirjon. Siltä ei voi sulkea silmiään.
Yst. terveisin, U. Telias
Perustuslaki takaa oikeuden harjoittaa uskontoa, paitsi jos sen harjoittaminen on ristiriidassa jonkin toisen lain kanssa.
Aina ei tavitse olla edes ristiriitaa lain kanssa. Ajatellaanpa, että olisi uskonto X, joka edellyttäisi seuraajiensa pitävän maanantain rukouspäivänä. Uskontoa X tunnustava työntekijä haluaisi pitää maanantait vapaata työpaikaltaan. Työntantaja kieltäytyisi, koska riittävät korvaavat järjestelyt eivät olisi mahdollisia. Rikkoisiko työnantaja perustuslakia vastaan?
Itse olen taas ymmärtänyt, että muut lait eivät saa olla ristiriidassa perustuslain kanssa? Eli jos tulee ristiriitatilanne, perustuslaki on se vahvempi?
Katso myös ihmisoikeusjulistus;
18. artikla
Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omatunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.
Oliri pitänyt kirjoittaa, että uskontoa saa harjoittaa, kunhan se ei ole ristiriidassa rikoslain kanssa.
Koska vielä on niin, että ihmisoikeusjulistuksen mukaan uskontoa saa vaihtaa, kiellot vaihtaa uskontoa, ja rangaistukset uskonnon vaihtamisesta ovat siis ihmisoikeuksia loukkaavia.
Minua edelleen mietityttää tuo työelämäasia, sillä en ole löytänyt siihen vastausta.
Toisaalta siinä ei määritellä, MITEN uskontoa saa harjoittaa. Perustuslaki on säädetty aikana, jona Suomi oli läpeensä kristillinen maa ja kaikki harjoittivat uskontoa samalla tavalla, jolloin ongelmia ei ollut. Sitä voidaan myös muuttaa - se ei ole helppoa eikä yksinkertaista, mutta mahdollista.
Juuri tuollaiset Dyron mainitsemat tapaukset ovat vaikeita ja ottavat valtaväestöä päähän. Uskovaisen mielestä kyse on ehkä vain uskonnonharjoittamisesta, mutta valtaväestön näkökulmasta kyse on hankalaksi heittäytymisestä ja erikoiskohtelun vaatimisesta. Useimmat kristitytkin pitävät itsensä kurissa työpaikoillaan eivätkä esim. ryhdy evankelioimaan työtovereitaan, vaikka se on monille kristityille olennainen osa uskonnonharjoittamista. Näin heidän ja valtaväestön on vaikea ymmärtää, miksi sitten joillain muilla on oikeutta ja pokkaa vaatia, että heitä kohdellaan niin eri tavalla, että heillä on oikeus vaatia sitä ja tätä uskontonsa nimissä eikä siitä saa kieltäytyä.
Tuolla uskonnonharjoittamispykälällä on perusteltu esimerkiksi naisten ympärileikkauksia, mikä menee jo minun oikeustajuni yli ja kuvaa hyvin sitä ongelmaa, jos uskonnonharjoittaminen katsotaan kaikkein ylimmäksi määritteeksi.
Itse olen sitä mieltä, että yksityisesti uskonnonharjoittavat saavat tehdä, mitä haluavat, mutta heidän ei tulisi odottaa erityiskohtelua julkisilta tahoilta. Eikä minusta edes vaatia sitä tai jos vaativat, siihen ei tulisi pääsääntöisesti suostua. Yksityisesti uskonnonharjoittamisessa ei saa rikkoa mitään Suomen lakia, esimerkiksi rikoslakia, jossa pahoinpitely on määritelty rangaistavaksi ja ympärileikkaus on pahoinpitely.
Joistain asioista voidaan tietysti sopia esimerkiksi työpaikoilla. Jos työnantaja katsoo, että henkilö voi tehdä asian X, vaikka pitää maanantain vapaana ja korvata sen muulla päivällä tai ylitöillä, sitten vapaasti. Mutta mielestäni työnantajalla ei ole mitään velvollisuutta suostua työntekijän uskontoaan koskeviin vaatimuksiin.
Lapaset saavat musta kysellä, mutta minusta ei huudella typeryyksiä. Kuten ei aikuistenkaan pitäisi! Keneltä ne lapset ottavat mallia... No meiltä aikuisilta! Ja mua niin ottaa päähän nykylasten, nuorten ja aikuisten typeryyksien huutelu. Kenenkään ei pidä kärsiä. (viimeksi huomasin jättäneeni kommentista oman sivuni pois..)
Itse asiassa, jos vetoaa perustuslakiin niin häviää aina. Tämä siis tilanteena, jos joskus joutuu oikeuteen ihan mistä tahansa asiasta. Kun katsoo mitä tahansa ennakkotapauksia riippumatta varsinaisesta aiheesta, niin perustuslaki häviää. Syy tähän on muiden lakien tarkentavat perusteet joita myös korkein oikeus tulkitsee. Tosin joskus hyvin mielivaltaisesti, mutta kuitenkin.
Siis täsmennän: "muut lait" voivat olla ristiriidassa perustuslain kanssa, ja ennakkopäätökset ratkaisevat. Tämän kylläkin pitäisi kuulua jokaisen yleissivistykseen, vai olenko niin turtunut omaan alaan?
Tervehdys,
Luin otteen blogikirjoituksestasi Yleisradion kansalaismediakatsauksen viikon #30 jaksoon. Olen antanut kaiken kunnian sinulle kirjoittajana ja olen linkittänyt sivulla suoraan kyseiseen kirjoitukseen.
Ohjelma on vapaasti kuunneltavissa internetistä:
http://blogit.yle.fi/node/1760
henrik
Kiitos Henrik!
Mukavaa että blogistani oli hyötyä sinulle.
Jostain syystä kone ei lataa tuota linkkiä, mutta käyn kuuntelemassa jutun myöhemmin, insha Allah.
Kirjoitit jossain muualla näillä sivuilla, että koraani on mielestäsi jumalasta lähtöisin ja absoluuttinen totuus kaikessa. Miten suhtaudut koraanissa määriteltyyn rikos/rangaistus käytäntöihin?
Esimerkiksi jos tyttäresi tai poikasi jättävät islamin uskon, tästähän koraani selkeästi määrää kivitys tuomion. Entä länsimaihinkin islamin mukanaan tuomat kunniamurhat joita perustellaan koraanilla ja kulttuurilla? Ovatko nämä mielestäsi oikein, nehän ovat koraanin muikaisia ja normaali käytöntö islamilaisessa maassa kuten Iran.
Itseasiassa olen lähesvarma että et hyväksy mitään noista tuomioista, mistä päästään kaikkein mielenkiintoisimpaan kysymykseen: miten pystyt päättämään, tai mistä opettajasi/imaamisi pystyvät sinulle kertomaan, mikä osa koraanista on oikein ja mikä väärin?
Hunnun käytöstä vielä sen verran, että oletko ajatellut ikinä asiaa valtakulttuurin kannalta. Itse olen suomalainen ja jos joudun tekemisiin kasvonsa peittäneen henkilön kanssa niin koen (tahtomattani) että minua loukataan. Suomalaiset ovat kohtuu rehellista ja harvasanaista kansaa, täällä voidaan luottaa kohtuu hyvin toisen sanaan ja osa syy tähän on että esiinnytään vilpittömästi ja avoimesti. Kättä paiskataan ilman hanskaa sovinnonmerkiksi ja toisen kasvoihin ja silmiin katsominen on selkeä merkki vilpittömyydestä. Tämä on yksi syy miksi mahdollisesti tunnet että ihmiset katsovat sinua "pahasti", jos peität kasvosi, alitajuisesti keskivertosuomalainen on varuillaan jos joku peittää kasvonsa. Se mikä asiassa pistää mahdollisesti vihastuttamaan on että muslimit ainakin välillisesti odottavat että hylkäisimme tuollaiset hienot tavat, jotka helpottavat ihmistenvälistä kanssakäyntiä. Eikö asiaa voisi kääntää niin että muslimit pohtisivat että ompa hienoa että noin helpolla voidaan sopia riidat ja perustaa luottamus, kun luovutaan ulkoisista pakotteista ja kohdataan ihmiset omina itseinään rehellisesti ilman kaapuja ja maskeja.
Perinteisesti kaapuja ja maskeja länsimaisessa kulttuurissa ovat käyttäneet rosvot ja ryövärit :).
Pakko vielä mainita tässä lopussa ettei jää mitään väärinkäsitystä, tämä postaus ei ole hyökkäys henkilökohtaisesti tai kulttuurillisesti yritin vain herättää ajatuksia.
Lähetä kommentti