Raivo

Assalamu alaikum
Rauhaa

Olen luonteeltani sellainen, etten vähästä raivostu. Ja jos raivostunkin, esitän asiani hyvin rauhallisesti. (Blogista ei ehkä saa sitä kuvaa...)

Alkuviikko sai kuitenkin hermoni sen verran kireälle, että eilen illan suussa olisin hyvinkin voinut nykäistä laukulla päähän jokaista, joka edes katsoo minua väärällä tavalla. Eikä se kyllä lähellä ollutkaan...

Maanantaina menin puoli neljältä juna asemalle ostamaan lippua, ja tadaa! tilillä ei ollut katetta. Manasin kelan toiminnan mahdollisesti noin 239. kerran elämässäni. Rahojen piti olla tilillä perjantaina, eikä näkynyt vieläkään. Olin siis jumissa "väärässä" kaupungissa, kotona olisi pitänyt olla tiistaihin kello yhteen mennessä. Ja tiistain ensimmäinen juna on perillä klo 13.53. Eikun soittamaan miehelle töihin, että rahaa pitäis jostain keksiä. Huomenna oli tapaaminen yhdeltä, pakko päästä tänään kotiin.
No, eihän se mies kesken kaiken voi lähteä töistä. Meillä on eri pankit, joten rahojen siirtäminen hänen tililtään minulle ei onnistuisi tarpeeksi nopeasti.
Soitin tuttavalleni, että enpä taida päästä. Sovittiin, että tulenkin vasta kahdelta, ehtisin ihan hyvin juna-asemalta kävellä seitsemässä minuutissa.
Mies soitti ja sanoi, että on kohta keskustassa. No ei se paljoo enää auta, siirsin jo tapaamisen. Menisin aamun ekalla junalla. Lähdettiin kahville, että voitaisiin vähän rentoutua. Kahvilan ovessa luki "Suljemme tänään poikkeuksellisesti kello 16.00." Oujee. Eihän mua ottanut päähän ollenkaan jo valmiiksi, ei... Oltiin kävelty turhaan matkalaukun kanssa, ja nyt sitten sama matka takaisin keskustaan. Niin ja muistakaa; että oli vuoden kuumin päivä. Päätettiin lähteä kotiin.

Kotona yritettiin laittaa ruokaa, mutta leipätaikina epäonnistui. Ensimmäinen paloin pohjaan, ja toinen jumitti täydellisesti kiinni pannuun. Syötiin jotain epämääräistä, linssikeittoa ja munakasta.

Tiistai-aamuna meinasin jo huokaista helpotuksesta, kunnes havahduin junassa kuulutukseen; "Joudumme odottamaan vastaantulevaa liikennettä, myöhästymme noin 20 minuttia."
No, 20 minuuttia, ei paha.
Meni tunti, ja pysähdyimme.
Kuulutus: " Joudumme odottamaan vastaantulevaa junaa noin 25 minuuttia. Sen jälkeen ajamme punaisia päin koko loppumatkan, 50 kilometrin tuntinopeudella. Arviolta saavumme perille ainakin tunnin myöhässä."
Jihaa. Huippua. Great.
Eikä siinä kaikki, olimme lopulta 1h 40min myöhässä, yhteensä istumista kuumassa junassa tuli siis kuutisen tuntia.
Kun vihdoin saavuin perille, menin suoraan kahvilaan istumaan. Nyt piti saada hermo-muffinssi ja jääteetä.
Lähdin bussipysäkille jotta pääsisin kotiin, mutta tajusin, että nythän onkin talviaikataulut. Ei mitään hajua milloin busseja menee. Aikataluissa luki, että bussini lähteekin eri paikasta kuin ennen. No, kävelin sinne, eikä sillä mitään pysäkkiä ollut. Voi... kirosin koko kaupungin.
Kävelin takaisin, ja joku taulapää äijä alkaa puhumaan minulle arabiaa. Joo en kuule ymmärrä. Ei sun pitäis edes puhua mulle, tauno. Etkö sä ääliö tajua että sun ei pidä lähestyä mua?? Lue Koraania.
Bussi tuli vihdoin, ihan samalle pysäkille kuin aina ennenkin. Totesin kuskille että miksihän tuossa lukee se toinen paikka? No, on kuulemma voimassa 22.9 alkaen.
"No voi elämä miksi se lukee siinä nyt??"
Aaargh.

Epäuskoisena selvisin kuitenkin kotiin.