Ottavatko suomalaiset kääntyneet uskonsa "liian vakavasti"?

Assalamu alaikum
Rauhaa

Usein kuulee esitettävän väitteitä, että me islamiin kääntyneet olisimme enemmän tai vähemmän vinksahtaneita. Usko on esillä joka hetkessä. Miksi olemme niin tiukasti kiinni islamissa, emmekö osaa ottaa rauhallisesti, kuten syntyperäiset muslimit?

Tähän käytökseen löytyy ihan järkevä selitys. Syntyperäiset muslimit ovat hiljalleen kasvaneet uskoonsa. Tieto uskonnosta on juurtunut heidän selkäytimeensä. Heillä ei ole läheskään yhtä suurta tarvetta opiskella uutta niin kovaan tahtiin, kuin hiljattain islamiin kääntyneillä.

Oma uskonikin on kasvanut hiljalleen. En tee siinä poikkeusta muista; välillä mentiin lujaa ja nyt sitten olellaan ja elellään rauhallisessa suvantovaiheessa. Vuosia muslimina olleet ovat usein kutsuneet tuota alun innostusta osuvasti "honeymooniksi". Ollaan innoissaan uudesta, ihanasta asiasta elämässä.

Alkuvaiheessa kävin ihan mielellään puhumassa islamista pyydettäessä. Puhuminen auttoi minua itseänikin; ajatukset selkeytyivät niin kuulijoilla kuin puhujalla. Sadat pienet tietojyvät alkoivat vähitellen muodostua kokonaisuudeksi.

Pyrin välttelemään uskoni turhaa esilletuomista arkipäivän elämässä. Ihmiset tietenkin näkevät jo kaukaa, että olen muslimi, mutta pyrin olemaan välittämättä kyselevistä katseista. En kuitenkaan kieltäydy vastaamasta, jos joku haluaa keskustella.

Ihmisten käsitys siitä, että otamme uskonnon liian vakavasti, on harhaa. Vakavasti kyllä, mutta järkeä ja omaa ajattelua ei ole tarvinnut unohtaa. En ole koskaan törmännyt yhteenkään maanisesti islamista vouhottaneeseen siskoon. Jos niin kävisi, tällä tytöllä olisi pokkaa ehdottaa rauhoittumista, tai mahdollisesti asiointia paikalliseen mielenterveystoimistoon.
Minulla ei ole myöskään minkäänlaisia mielihaluja mennä kaupungille pitämään saarnoja satunnaisille ohikulkijoille, kuten joillakin (kristityillä) herätysliikkeillä on tapana. Tietoa jaan mielelläni, mutta ns. käännyttäminen on minulle hyvin vieras asia.

Vahvistaakseni väitteitäni, muistuttaisin, että ulkopuoliset usein näkevät meistä kääntyneistä vain sen ulkokuoren. Tai sitten ainoat kontaktit ovat juuri tilaisuuksissa, joissa aiheena on islam. Opettajat yms. mielellään pyytävät meitä, suomenkieltä osaavia, puhumaan. Se voi herättää käsityksen, että elämämme muodostuu pelkästään uskonnosta. Mutta; vaatteemme ja satunnaisesti pidetyt luennot eivät suinkaan ole ainoa elämämme sisältö.

Meitä kääntyneitä lähemmin tuntevat ihmiset ymmärtävät, miten suuren prosessin olemme käyneet ennen tähän tilanteeseen päätymistä. En minäkään burqaa viskannut päälleni ensimmäisenä päivänä. Ja tuo prosessi jatkuu läpi elämän.

Uusia siskoja tavatessani, olen aina painottanut sitä, että he muistaisivat ottaa rauhallisesti. Ja ettei huomenna tarvitse lähtä burqan kanssa yliopiston aulaan huutamaan Allahu akbaria ja julistamaan tuomiopäivää.
Muistutan myös, ettei heidän tarvitse muuttua minun, tai muita burqaa pitävien kopioiksi. Oma henkilökohtainen pohdinta ja paikkansa löytäminen on ensisijainen tavoite, mahdolliset näkyvät teot kehittyvät osaksi arkipäivää tuon kasvun myötä. Minäkin olen sen kasvuprosessin käynyt läpi. En ylipäätään koe itseäni mitenkään "mallimuslimina". Paljon olisi kehitettävää.

Olen yleensä ehdottanut vääriä käsityksiä omaavia henkilöitä tutustumaan meihin rohkeasti. Lähetin jopa hiukan uhkarohkeasti paikallisen lehden tekstaripalstalle viestin(vastauksena erään kirjoittajan väitteisiin), että minulta saa tulla kyllä kysymään, miksi näitä vaatteita pidän. Jos nyt ei varsinaisesti ole kiinnostusta alkaa ystäväkseni, keskustella saa. Erityisen hedelmällisenä koin esimerkiksi tilanteet, joissa keskustelin useammankin kerran erään keski-ikäisen naisen kanssa paikallisbussissa. Hän hälvensi minun käsityksiäni helluntailaisuudesta, ja minä hänen käsityksiään islamista. Lopulta huomasimme, ettemme oikeastaan kovin erilaisia olekaan. Meistä ei koskaan tullut ystäviä, koska elämämme ovat monelta osalta täysin eri vaiheessa, mutta keskustelu varmasti auttoi meitä molempia suhtautumaan toistemme uskontoihin paremmin.

Positiivista mieltä ja rohkeutta!