maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Sanavapaus

Assalamu alaikum
Keskustelimme mieheni kanssa viikonloppuna sananvapaudesta, ja sen tilasta Suomessa ja Pakistanissa.
Tulimme siihen tulokseen, että molemmissa maissa media toimii samankaltaisesti. Uutiset kirjoitetaan kohtalaisen objektiivisesti, eikä asioista suoranaisesti valehdella, mutta jotain jätetään mainitsematta.

Siskoni on kertonut, että Algeriassa aina uutisoidaan siitä, missä presidentti on käynyt, tai mitä uusia kouluja, sairaaloita sekä liike- tai ostoskeskuksia on avattu. Kerrotaan siis ihan tosiasioita, mutta muutapa ei sitten paljon kerrotakaan.
Myös Tunisiassa oli joku vuosi sitten iso junaonnettomuus, jota ei maan sanomalehdissä kerrottu. Ei haluttu antaa turisteille vaarallista kuvaa maasta.

Pakistanissa tilanne on sentään vähän parempi, mutta ihmisoikeusrikkomuksista ei paljonkaan puhuta. Mies kertoi muun muassa TV-kanavasta, jonka valtion virkamiehet ja poliisi olivat sulkeneet, liian aivoimen hallituskritiikin vuoksi.
Eräs krisitty mies on saanut kuolemantuomion puhumisesta Profeettaa sallallahu alaihi wa sallam vastaan. Eikö tämä nyt ole lievästi sanottuna ylireagointia? Edes Profeetan aikana ei kristityille tehty tämmöistä, miksi se nykyään olisi ok?
On tosi, että kaikkea ei tule saada tehdä sananvapauden nimissä. Mutta myös vähemmistöillä on oikeus elämäänsä ja uskontoonsa.
Näistä kahdesta asiasta on kyllä kerrottu Pakistanin tiedotusvälineissä, mutta kuitenkin: osa jätettiin sanomatta. Tarkemman selvittelyn jälkeen minulle muun muassa selvisi, että itseasiassa ei ole päteviä todisteita, että tuo kristitty mies edes olisi puhunut Profeettaa vastaan. Hänellä vain oli mennyt hermot, kun naapurit metelöivät, ja hänen poikansa oli kuollut.
Ja Allah tietää parhaiten mitä oikeasti tapahtui.

Eräs intialainen tuttavapariskunta totesi kerran hiukan ironisesti, kun he olivat olleet kotikaupunkinsa sanavapaus-tilaisuudessa, että on erikoista paikalliselta sanomalehdeltä tulla mukaan tilaisuuteen, vaikkeivat he ole kahden viimeisen vuoden aikana julkaisseet yhtään pariskunnan kirjoittamaa juttua. Mielipidekirjoituksia oli kymmenkunta, ja tekstiviestejä 40. Toisaalta sama sanomalehti tunnetusti julkaisee usein erään "ei niin myönteisesti ulkomaalaisiin suhtautuvan" miehen kirjoituksia.
Ja selvennykseksi: Kyseessä on suomalainen kaupunki ja lehti.

On helppo aina arvostella muiden maiden tilannetta. En ennen itse tajunnut, että sanavapautta rikotaan Suomessakin. Nyt, vähemmistöön kuuluvana, olen siihenkin valitettavasti törmännyt.

1 kommentti:

Arawn kirjoitti...

Se, että lehti ei julkaise tiettyjen tahojen tai ihmisten kirjoituksia, ei riko sananvapauslakia. Lehdellä on melko pitkälti oikeus päättää, mitä se julkaisee ja kannattaa myös muistaa, että lehdillä on _vastuu_ siitä, mitä ne julkaisevat. Jos lehti julkaisee esim. rikollista materiaalia (kunnianloukkauksia, solvauksia yms), se voi joutua vastuuseen moisesta. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa peruste kieltäytyä julkaisemasta ihmisten kirjoituksia. Perusteiksi riittää jopa se, että lehteä nyt ei vain huvita.

Poikkeuksia ovat oikaisu ja vastine. Jos jotakuta tahoa vastaan esitetään lehdessä (tai radiossa tai televisiossa jne) perätön väite, tällä taholla on oikeus kyseisen median kautta saada julki vastine tai oikaisu. Julkaisijalla ei ole oikeutta kieltäytyä ja julkaistava on viiveettä. Mutta toisaalta vastine/oikaisu on lähetettävä 14 päivän kuluessa perättömän väitteen julkaisusta; jos aikaraja ei täyty, medialla ei enää ole julkaisuvastuuta.

Perustuslaissa sanotaan sananvapaudesta seuraavaa: "Jokaisella on «sananvapaus». «Sananvapauteen» sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä."

Kyseinen kohta ei velvoita medioita julkaisemaan niille lähetettyä materiaalia (oikaisu/vastine -kohtaa lukuun ottamatta). Se ei ole ennakolta estämistä. Ennakolta estämistä on esimerkiksi se, että estetään jotakuta käyttämästä MITÄÄN mahdollista julkaisukanavaa: netti, lehdet, omakustanteet, omat painetut lehtiset jne. Intialaisilla tuttavillasi on edelleen mahdollisuus kirjoittaa esimerkiksi nettiin, julkaista omakustanne tai vaikka painattaa lehtisiä ja jaella niitä kaupungilla. Heidän sananvapauttaan ei ole rikottu.