Sekalainen tilannekatsaus

Assalamu alaikum

Varoitus: Tämä tekstin asiat yhdistyy toisiinsa lauseella "asiasta kukkaruukkuun". Eli ei mitään logiikkaa.
Oli aika kummallinen yö, nukahdin joskus puoli viiden aikaan(valoisuus valvottaa), ja heräsin kahdeksalta siihen, että kissalla on joku hätä. Meni vähän aikaa, ennen kuin tajusin, että eihän se kissa edes ole täällä, vaan mummolassa. Naapurissa itki lapsi. En saanut enää unta. Epälooginen hyppely asiasta toiseen siis johtunee unen puutteesta.

Viime aikoina on ollut inspis hukassa. Teksti ei vaan suju. "Miksi käytän niqabia?"-juttukin on viimeistelyä vaille valmis, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä sitä loppuun.
Ehkä tämä reissaaminen kolmen paikkakunnan välillä vie voimia. No, kyllä sitä tekstiä on vielä tulossa insha Allah.
Blogikaan ei meinaa millään uskoa vaikka kuinka hermoilen koneen ääressä; tuo lukijakartta vaihtaa paikkaa päivän mukaan. Sen siitä saa kun alkaa lisäilemään hienouksia, eikä ymmärrä niistä mitään. Poistaisko koko jutun... En edes luota siihen. Miksi joku Meksikosta lukisi tätä? No, kaikki on mahdollista.

Tiistaina sattui hauska tapaus Anttilassa. Olin naisten osastolla, ja vähän matkan päässä oli äiti kahden lapsen kanssa. Rattaissa oleva alkoi tenttaamaan äitiään, "Miksi tuolla on tuommonen?" Ei vastausta. "Äiti miksi tuolla on kasvoissa tuommonen" Ei vastausta. "ÄITI miksi tuon kasvot ei näy? Onko se Jumala?".
Koko porukka purskahti nauruun. Lapsen isosiskoa varsinkin nauratti pitkään.
Menin juttelemaan ja kerroin lapselle, että olen ihan tavallinen tyttö, niinkuin sinäkin. Äiti siihen sanoi että, "Tämä on tämmöinen kyselijä, äskenkin kysyi romaninaisen nähtyään, että onko tuo oikea prinsessa."
Toisaalta tosi loogista ajattelua pieneltä lapselta. Hänelle on kerrottu, että on Jumala, mutta Häntä ei voi nähdä. Ei pieni lapsi vielä ymmärrä kokonaisuudessaan käsitettä Jumalasta.
Voi olla, että joku toinen olisi raivostunut, mutta mielestäni lapsi oli suloinen. Menin kuitenkin korjaamaan, ettei jää vääriä käsityksiä. Lapset on viattomia.

Viikonloppuna suomalaiset viettävät juhannusta. Elän toivossa, että mahdollisimman moni naapuri lähtee mökille. En siksi että vihaisin naapureita, mutta en jaksa kuunnella koko yötä sitä metelöintiä. Sunnuntaina meillä on siskojen tapaaminen minun kotonani insha Allah. Pari uuttakin siskoa saattaa tulla, joista toisen tapasin tänään ensimmäistä kertaa, alhamdulillaah.

Aamulla joku helluntailainen oli jakamassa lehtisiä kaupungissa. Hän bongasi minut jo kaukaa, mutta mitä lähemmäksi menin, sitä varmemmaksi ilme muuttui: "Tuolle on ihan turha antaa lappua, liian myöhäistä." Lopuksi mies jopa väisti oikein kauas.
Ja ei nyt sitten vedetä johtopäätöksiä että mulla on jotain helluntailaisia vastaan, oma serkkukin kuuluu ko. porukkaan. Ja juuri tuosta syystä tiedänkin millaisia lehtisiä he jakavat.

On vähän semmoinen tasapaksu "who cares"-päivä. Jos vaikka joku tulisi haukkumaan minut lyttyyn, en todennäköisesti jaksaisi sanoa mitään. En edes tajunnut Sakinan saamaa sähköpostia, joka oli minulle osoitettu, vaikka luinkin sen. Liittyi varmaan johonkin tekstiin jonka olin jo poistanut, kun ei Sakinakaan tajunnut mistä oli kyse.
No pahoittelen häiriötä mikä se sitten olikaan. Kiitos hei.