Assalamu alaikum
Rauhaa
Aina kun katson suomenkielisiä uutisia, mieheni kyselee mistä kussakin jutussa puhutaan. Yleisin kysymys lienee "Eihän vaan muslimeista?"
Mikähän siinä on, että nimenomaan muslimeja koskevien uutisten yhteydessä mainitaan aina uskonto? Miksei vaikka eilisissä uutisissa sanottu: "Kristityt nuoret mellakoivat Tanskassa"?
No, varmaankin siksi, ettei nuorten uskonnolla ollut mitään merkitystä uutista ajatellen. Eri asia, jos aiheena olisi ollut vaikkapa "Kristityt nuoret kokoontuivat osoittamaan mieltään kristillisen iltakahvilan puolesta".
Miksi sitten juuri islam täytyy aina mainita, oli aihe mikä tahansa? "Islamistit osoittivat mieltään hallitusta vastaan" tai "Nuoret muslimimiehet vaativat työttömyysturvaa Tunisian päättäjiltä". Tälläisia otsikot on päivittäin.
Ymmärrän hyvin, jos uutisjutun kannalta on tärkeää tietää ovatko henkilöt muslimeja vai ei, mutta ainakin puolet uutisjutuista toistaa ihan turhaan sanoja islam, muslimi, islamisti, ääriryhmä, tms.
Juteltiin keväällä erään siskon kanssa tästä aiheesta. Tulimme siihen tulokseen, että nyt vain yksinkertaisesti on "muotia" syyttää muslimeita kaikesta. Ehkä viidenkymmenen vuoden päästä hindut ovat kaiken pahan alku ja juuri. Eipä tuosta kauaa ole kun Eurooppaa yritettiin puhdistaa juutalaisista. Niinhän se on, ihmisen psyyke tarvitsee jonkun haukuttavan ja syytettävän maailman epäkohdista. Ja helpoin kohde on jokin "ulkopuolinen".
maanantaina, syyskuuta 03, 2007
Muslimiuutisista hyvää iltaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Nainen on vihainen. Miksi puolustelet islamilaista kulttuuria, jossa nainen on pelkkä käyttöesine? Totalitaarinen oppisuunta, joka ei suvaitse mitään muuta ajattelua. Sinulla on eniten hävittävää jos aletaan suvaita islamilaisuutta sellaisena kun se käytännössä esiintyy. Miehenä minulle kyllä sopii että nainen (naiset) vaikenee seurakunnassa. Ja ne useat vaimot kelpaa kyllä. Ihmetyttää tuo (suomalaisen)naisväen itä-/etelämaalaisten hyysäys vaikka ne kohtelevat naisia pahemmenin kuin koiria. Onko niin että puheet tasa-arvosta on pelkkää sananhelinää ja nainen tarvitsee kumminkin sen isännän ja ohjastajan että tuntee olonsa turvalliseksi? Naisen kyky kaksoisajatteluun on ällistyttävä: suu puhuu muuta kuin pää ajattelee. Jotain tässä on. Jotkut luterilaisesti kasvatetut naiset ovat kääntyneet islamiin, pukeutuneet burkhaan ja ryhtybeet "synnytyskoneiksi" vaikka äsken räyhäsivät tasa-arvosta ja naisen oikeudesta omaan kroppaansa. Islam ei tuunnusta tätä oikeutta. Siinä nainen on pelkkä lapsentekovehje ja miehen tarpeiden tyydyttäjä. Hyväksytkö tämän aidosti ja rehellisesti?
"aletaan suvaita islamilaisuutta sellaisena kun se käytännössä esiintyy"
Niinpä, en minäkään halua terroristeja tai naistenhakkaajia Suomeen. Niitä löytyy runsaasti jo ihan omasta takaa.
Mutta homma onkin niin, ettei terrorismi ja naisten hakkaaminen kuulu islamin oppeihin. Kuten Suomessakin, myös "muslimimaissa" on miehiä, jotka jotenkin kuvittelevat ansaitsevansa auktoriteettinsä väkivallalla.
Itse en ole tullut kohdelluksi kuin koira. Ainakaan muslimimieheni puolesta. Nuoruuden suomalaisesta poikaystävästä ei kannata edes puhua.
Naiset vaietkoon seurakunnassa on kristittyjen juttu.
Islamin oppien mukaan nainen ja mies on täysin tasa-arvoisia Jumalan edessä. Kuitenkin, emme ole samanlaisia, joten käytännön elämässä emme voi yksinkertaisesti olla toistemme peilikuvia.
Feministinen tasa-arvohyysäys on ihan naurettavaa hommaa. Siinä naisen pitää muuttua mieheksi ollakseen hyvä ja päteäkseen yhteiskunnassa. Miksi nainen ei voi olla arvokas sellaisenaan? Miksi kotiäityittä ei voida arvostaa?
By the way, islamin mukaan nainen saa erota miehestään, jos hän on impotentti. Joten eipä sanota mitään siitä että vain naisen pitäisi tyydyttää miehensä.
Myöskin, lasten saanti on yhteinen asia, mutta KUMPIKAAN ei saa kieltää toiselta oikeutta jälkeläisiin. Joten jos minä nyt tänään tokaisen miehelleni, että haluan lapsen, hän ei sitä voi kieltää. Minulla on Jumalan suoma oikeus äitiyteen.
Normatiivinen oppi on yleensä paljon kultaisempi kuin käytännön tavat. Mielestäni on jokseenkin turha veistellä pitkiä tarinoita siitä, kuinka islamin oppi sanoo yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista naisista (mitä se ei edes sano, olen minäkin Koraanini lukenut), jos käytäntö on kuitenkin KAIKISSA muslimimaissa aivan toinen. Kaikki eivät ole niin äärimmäisyyksiä tavoittelevia kuin Saudi-Arabia, mutta kaikissa muslimaissa naisen asema on heikompi kuin länsimaissa.
Itse en jaksa enää veikata, että se monissa niistä merkittävästi koheneekaan. Joissain päin, kuten Turkissa ja MArokossa, on otettu askelia oikeaan suuntaan ja ilmeisesti arabisosialismin hallinoima Irak oli naisille parempi paikka kuin nykyinen sekasotku-Irak, mutta monissa muissa maissa tilanne on melko synkeä.
Ei minua kiinnosta se, mitä Koraanissa sanotaan tai ei sanota, pääasiallisesti. Minua kiinnostaa se, mitä muslimit tekevät. Ja vaikka Suomessa esiintyy perheväkivaltaa yms, taso on kuitenkin ihan toinen kuin vaikkapa Egyptissä tai Saudeissa.
Hei, yksi kohta pisti erityisesti silmään tekstissäsi. Väität, ettei islamistien mielenosoituksissa ole kyse uskonnosta. Todellisuus taitaa olla kovinkin erilainen; Kyllä sitä melko usein vaaditaan erilaisista loukkauksista päitä vadille. Hyvänä esimerkkinä toimii taannoin Muhammed-pilakuvakiista, jossa asetettiin islaminen totalitäärihallintomenetelmä vastakkain länsimaisen sananvapausaatteen kanssa. Voittajaa ei valitettavasti taidettu saada selville kovin selkeästi..
Sinulla on tiettävästi aviomies. Onko hän suomalainen vai muslimimaasta kotoisin oleva? Mietin tätä kun luin tekstiäsi jossa puolustit kiivaasti islamia naisen näkökulmasta. Oletko asunut joskus ihkaoikeassa muslimimaassa muslimiehen kanssa? Onko siis sinulla käytännön kokemusta islamista. Suomalaisena muslimiksi kääntyneenä uskaltaisin veikata että ei. Teoriassa kaikki kuullostaa hienolta, niin islam kuin kristinuskokin. Eikö se ole kuitenkin nähty että teoria ja käytäntö ovat kaksi täysin eri asiaa?
- T. Ihmettelevä mies
Mieheni on Pakistanilainen.
Olen asunut muslimimaassa, tosin en kyllä kutsuisi Tunisiaa kovin kummoiseksi muslimimaaksi, mutta niihinhän se kuitenkin nykypäivänä luetaan.
Sepä se onkin harmillista, että teoria ja käytäntö ovat eri asioita. Siihen minä yritänkin puuttua. Yritän puhua muslimimaissa, ja nykyään täällä Suomessa ulkomaalaisille muslimeille islamin opeista. Siitä mikä todella kuuluu islamiin, ja mikä on kulttuuriperinnettä.
Työ vaan on rankkaa eikä se yhden ihmisen tekemänä teetä tulosta päivässä.
Mutta, hiljaa hyvä tulee, niinhän se mummukin sanoo.
Hei.
Hienoa että jaksat puhua tärkeistä asioista ja tuoda mielipiteesi esiin. Kunpa kaikki naiset pystyisivät siihen. Asia on valitettavasti usein niin, etteivät kaikki uskalla, olivatpa burkhassa tai minihameessa tai missä tahansa vaatteessa. Olen itsekin lukenut Koraanin. Minut on kasvatettu muslimiksi joskin koen ettei Islam vastaa täysin omaa näkemystäni ulkomaailmasta ja nykypäivästä. Se ei nyt ole tärkeää. Minua kiinnostaisi tietää, mitä mieltä itse olet naisista jotka vahvasti haluaisivat pitää kiinni oikeuksistaan päättää kuka koskee heihin, ja kenelle he antautuvat, mitä laittavat päälleen ja mitä eivät, tällä tarkoitan niitä naisia jotka puhdasydämisyydestään huolimatta haluaisivat pukeutua minihameisiin, tiukkoihin farkkuihin jne, mutta myös säilyttää arvostuksensa ja statuksensa naisina? Jostain syystä mieleeni tulee väkisinkin se, etteivät tälläiset naiset voi olla "hyviä" naisia. Mutta selvästi olen sitä mieltä ettei mikään materiaali voi kertoa millainen ihminen on sydämessään, ja mitä kaikkea hyvää hän saakin aikaiseksi, huolimatta siitä ettei pukeudu islamin oppien mukaan. Myös se, että naisten pukeutumisenoppi on juuri miesten kirjoittama, ja vaikka siinä suojellaankin naista, häneltä evätään se oikeus päättää itse asiasta. Mielestäni se on kohtuutonta, koska miehet kuitenkin eivät kaikkialla pukeudu islamin oppien mukaan, sillä Koraanissa miehiäkin kehotetaan soveliaampaan pukeutumiseen, ja harva sitä oppia noudattaa. Peruspointtini on tämä, vaikkakin ilmaisen itseni ehkä hieman sekavasti: voiko olla hyvä muslimi, tai hieno nainen, jos päättää kuitenkin itse, mitä pukee ja mitä tekee? Koraanin lukenneena tiedän että Islam on sydämenasia, ei minihameen ;D Mutta törmään jatkuvasti esteisiin,jotka väittävät etteivät Islam ja minihame sovi millään tavalla yhteen.
Hei,
Ensiksi tuosta miesten pukeutumisesta. Se tosiaan on valitettava tosiseikka, etteivät läheskään kaikki muslimimiehet noudata Koraanin pukeutumismääräyksiä yhtä hyvin kuin naiset, mutta kuitenkin he tuppaavat aina ja joka paikassa olevan valmiita arvostelemaan naisten pukeutumista. Tämä todella ärsyttää minuakin, ei pelkästään ei-muslimeita.
Mitä tulee naisen arvokkuuteen suhteessa hänen pukeutumiseensa. Toivoin, että blogistani olisi saanut sen kuvan, ettei naisen ihmisarvo missään tapauksessa liity hänen vaatemääräänsä. Jokaisella, niin huoralla kuin nunnallakin, pitää olla oikeus fyysiseen koskemattomuuteen.
Hyvä kertomus aiheeseen lienee seuraava islamilaisesta perimätiedosta löytyvä kuvaus:
Koira odotti kaivon vieressä janoon nääntymäisillään, että joku antaisi sille vettä.
Paikalle tullut Israelilainen prostituoitu riisui kenkänsä, ja tarjosi siitä koiralle vettä.
Tuon hyvän teon takia Jumala armahti prostituoidun synnit, ja säästi hänen Helvetiltä.
(yritän löytää lähteen, nyt kirjoitan vain ulkomuistista)
Emme siis voi missään nimessä olettaa, että pelkkä pukeutuminen tekisi meistä huonoja ihmisiä.
Lähetä kommentti