keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007

Joulukiire?

Assalamu alaikum
Rauhaa

Tänä vuonna voitte mahdollisesti törmätä semmoiseen poikkeavaan ilmiöön, että muslimitkin juoksevat joulun alla kaupoissa lahjoja ostamassa. Tämä johtuu ihan siitä, että toinen vuotuisista juhlistamme, ns. suuri lammasjuhla, osuu juuri joulun alle. Emme siis suinkaan ole joukoittain vaihtaneet uskontoamme, vaan käytökselle löytyy helpompikin selitys.

Itse innostuin tänään etsimään lahjoja muslimisiskoni lapsille. Onko joku muukin huomannut miten vaikea on arvata oikea koko lasten vaatteita ostaessa?? Mistäs minä, lapseton, osaisin arvioida minkä kokoinen on kolme kuukautta vanha vauva? No, arvaamalla otin senttikoon 62. Vielä vaikeampaa on arvioida kolmevuotiaan vaatekokoa. Joskus sille meni 98, mutta oliko se puoli vuotta sitten vai puolitoista vuotta sitten? Miksi niitten on pakko kasvaa niin nopeasti, ei tämä täti pysy perässä!

Vielä pahemmin pääni meni sekaisin leluosastolla. Valikoima on niin käsittämättömän laaja, etten minä osaa arvata mikä olisi juuri tämän vuoden hittilelu. Aika paljon valikoimaa toki rajoittaa se, että lahja tulee muslimilapselle(eli ei liian todenmukaisia ihmishahmoja tai eläimiä), mutta silti jää jäljelle hyllykaupalla autoja ja muita vempaimia. Voi kauhia.

Onneksi en ole ostamassa joululahjoja, olisin varmasti panikoinut ja juossut mielipuolisesti huutaen ulos kaupasta. Jos minä ahdistun kahden lapsen lahjojen ostosta, miten käy viisilapsisen perheen äidille, joka ostaa omien lasten lahjojen lisäksi paketit myös siskon, naapurin ja kaverin lapsille? Aargh. Ei ihme etten koskaan tykännyt jouluhössötyksestä.

Perinteisesti suuren lammasjuhlan aikaan ei varsinaisesti osteta lahjoja samoin kuin jouluna. Esimerkiksi Marokossa on tapana ostaa uudet vaatekerrat koko perheelle. Siis ihan käytännöllistä, ei mitään ylimääräistä krääsää. Nykypäivänä kuitenkin ihmisten vaurastuminen on muuttanut lahjakulttuuria. Kun vaatteita voi ostaa muulloinkin, ostetaan juhlapäivänä jotain kivaa, kuten leluja.

Onneksi muslimien juhlasta ei kuitenkaan ole tullut samanlaista kulutusjuhlaa kuin kristittyjen joulusta. Ainakaan vielä. Todella toivon ettei tule, ja siksi valitsenkin lahjani perinteitä kunnioittaen. Pyrin aina ostamaan jotain käytännöllistä, josta olisi konkreettista hyötyä. Lapsille vaatteet ovat tässä hyvä vaihtoehto. Toki kovin pieni lapsi ei kauaa mahdu ostamaani vaatteeseen, mutta ainakin se menee käyttöön. Kauden hittilelu voi taas jäädä romukoppaan hyvinkin äkkiä.

Vaikka lahjojen valinta aiheuttaakin minussa lievää paniikkia, on niiden ostaminen lopulta kuitenkin mukavaa. Miten ihania vaatteita tytöille löytyykään! On mukavaa katsella kauniita mekkoja, tossuja ja paitoja, ja valita niistä sitten se kaikkein sievin. Ja ei edes tule huono omatunto rahan käyttämisestä, kun se menee rakkaalle pikkuihmiselle.

5 kommenttia:

Arawn kirjoitti...

"Onneksi en ole ostamassa joululahjoja, olisin varmasti panikoinut ja juossut mielipuolisesti huutaen ulos kaupasta. Jos minä ahdistun kahden lapsen lahjojen ostosta, miten käy viisilapsisen perheen äidille, joka ostaa omien lasten lahjojen lisäksi paketit myös siskon, naapurin ja kaverin lapsille? Aargh. Ei ihme etten koskaan tykännyt jouluhössötyksestä."

En oikein ymmärrä, kuinka sinun tilanteesi eroaa tuosta jouluhössötyksestä muuten kuin lasten lukumäärän kannalta, joka on ihan perhekohtainen. Entä, jos olisi lapseton nainen etsimässä joululahjoja kahdelle sisarenlapselle? Missä ero?

Suomalaisnainen burqassa kirjoitti...

Siinä lukumäärässä se juuri onkin... Minulla ei kestäisi hermo etsiä monena päivänä lahjoja kymmenille ihmisille, pahimmassa tapauksessa monta per nenä.
Mielestäni riittää yksi lahja, joka tulee käyttöön. Kuinka moni äiti ostaa tänä jouluna lapsilleen uuden yöpaidan, villasukat, muumivideon, auto-pelin, muovimopon yms.
Lahjojen osto on mukavaa niin kauan kuin ostetaan lahjan antamisen ilosta, eikä lahjan antamisen pakosta. Sitä ajatusta yritin tuoda julki...

Arawn kirjoitti...

Juu, mutta ei joulu tarkoita sitä, etteikö voisi olla antamisen iloa. Sainhan minäkin pienenä usein useita lahjoja, mutta eivät kaikki olleet vanhemmilta, yksi tai kaksi vain, ja koska pitkään olin perheen ainoa lapsi, lukumäärä ei ollut paha. Loput tulivat sukulaisilta; siitä se lahjamäärä juuri tulee, yhdelle ihmiselle ostaa useampi henkilö yhden lahjan.

Erityisesti tykkään tästä lahden kohdalla, lapset niin tykkäävät lahjojen saamisesta. Toki lapsi pitää kasvattaa niin, ettei se ole vaatimassa hirveitä lahjaröykkiöitä, ei sellaisia ole mikään pakko hankkia. :)

Minusta on aina hauska antaa lahjoja ja joulu on hyvä tekosyy. :)

Anonyymi kirjoitti...

Nono eipäs yleistetä. Ainakin minä ostan lahjan vain lähimmille perheeni jäsenille ja poikaystävälle, rakkaudella, huolellisesti valiten, pikkukaupasta tai antiikkiliikkeestä yms.

En ole kylläkään kristitty, mutta noin kaikki tekevät omassa (tapakristitty) perheessä.

Katolisissa maissa lahjahössäkkä lienee vähäisempi, koska siellä ei "uskota" joulupukkiin. Ainakin Ranskassa joulu on rauhallinen ja kaunis.

Anonyymi kirjoitti...

"Aika paljon valikoimaa toki rajoittaa se, että lahja tulee muslimilapselle(eli ei liian todenmukaisia ihmishahmoja tai eläimiä).."

Onhan islamilaisille tytöille kauniita barbien kokoisia nukkeja, joilla on rukousmatot, burqat ja kotiasut. Etkö voi tilata niitä postimyynnistä?