Assalamu alaikum
Rauhaa
Pitkästä aikaa tuli semmoinen "saarnaus-fiilis", kun kirjoitin Sakinan blogiin vastauksen eräälle kommentoijalle. Jospa tämä nyt tästä lähtisi, ja alkaisi useamminkin sisäinen hälytyskelloni kilisemään... Sitä nimittäin tarvitsen saadakseni aikaan tekstiä useammin kuin kerran viikossa väkisin väännettynä.
Olin taas viikon poissa kotoa. Lauantaina oli siskojen tapaaminen, jonka osaanottajamäärä oli tosin aika säälittävä, mutta mukavaa oli ja Islamilaisen Puolueen kannattajakortit sain kerättyä näiltä paikalla olleilta siskoilta. Olen vaan niin käsittämättömän hajamielinen, että tämä korttien kerääminen edistyy häpeällisen hitaasti. Aina kun menen jotakin tapaamaan, unohdan kortit kotiin, autoon, tai juuri siihen väärään käsilaukkuun. Onneksi aikaa on ensivuoden elokuun loppuun asti, joten ehkäpä saan siihen mennessä tarpeeksi monta tilaisuutta muistaa ottaa kortit mukaan, insha Allah.
Pitkästä aikaa olen taas säännöllisen päivärytmin tahdittamassa elämässä kiinni. Syksy meni lähinnä ihmetellessä uutta kotikaupunkia ja muutamalla hassulla luennolla kävin istumassa. Nyt ei sitten lusmuilu auta, joka aamu on oltava yhdeksältä paikalla, tai myöhästynyt joutuu kuulemma laulamaan tai esittämään suomalaisen perinnerunon. Myös punnerrukset voidaan ottaa käyttöön, jos myöhästymisiä alkaa kertyä enemmänkin. Kunnon armeijameininki siis, niin se pitääkin olla.
Olen tässä iltana muutamana pohtinut kirjoittamisen aiheita. Ainakin vuodenaikojen vaikuttamisesta hijab-tyyliini on pakko kirjoittaa: olen tässä tehnyt henkilökohtaista psykoanalyysia jo pari viikkoa, miksi tunnen talvella halua sulautua massaan ja kesällä taas mielelläni pidän mahdollisimman pitkiä kaapuja ja peittäviä kasvohuntuja. Myös kasvisruoka-pohdintoihin tulee luultavasti jatkoa.
Nyt kai ei auta muu kuin lähtä googlettamaan niitä suomalaisia perinnerunoja, jos meinaan vielä ehtiä silittämään ja tekemään ruokaakin tälle iltaa. Ehdotuksia otetaan muuten vastaan, todennäköisesti tulen ainakin pari runoa tarvitsemaan. Pakko myöntää.
maanantaina, joulukuuta 10, 2007
Ping!
klo 9:23 ip.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Assalaamu aleikum sisko!
Olen jo pitkän aikaa lukenut blogiasi, mutta tämä on vasta ensimmäinen kerta kun kommentoin.
Tykkään tavastasi kirjoittaa, se on suorasukaisen rehellinen ja ihanan avoin. Jatkaa samaan malliin!
Loppuun yksi "perinneruno" :D
http://www.kolumbus.fi/grzesio/literatura/fin.htm
Salam aleykum!
Tässä Kantelettaresta:
Karjalan neito
"Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka,
Moni poika minua jo houkutteli hukkaan.
Ruusu ei oo kauniimpi, kun tyttö Karjalassa;
Eikä toista tarvita, kun olen maalimassa.
Minä tyttö, kaunis tyttö, kun mun pojat näkee,
Huoli sytty syämehen, mieli naia tekee.
Kaunis tyttö, siivo tyttö, siivon nimen kannan,
Empä minä joka pojan halatakaan anna.
Enemmän mä mielestäni itsestäni tykkään,
Poies, poies vierestäni kehnot pojat lykkään.
Synniksi sitä sanotaan ja syntipä se lienee,
Nuoren tytön ruvetella kehnon pojan viereen.
Pian on se tyttö raukka tullut kunnialta,
Joka kerran heittäytyi noien poikien valtaan.
Pojilla ja susilla on yhtäläinen mieli,
Susi ei virka mitänä, pojill' on liukas kieli.
Poika puhuu kaunihisti likan sängyn eessä,
Mesi, maito kielellä ja myrkky syämessä.
Niiin on poika piian luona kun halmehessa halla,
Pian poika piika raukan hempeyen tallaa."
Saat tästä vähän lisää saarnan tynkääkin ;)
Rauhaa taas
Piti sanomani, että toivottavasti saat taas sitä intoa, sillä mä käyn sun sivulla varmaan sata kertaa päivässä tarkistamassa, joskos olis tullu uutta tekstiä. Lisäks mä ajattelin pitää lomaa, joten täytyyhän jonkun pitää meininkiä yllä.
Lähetä kommentti