Assalamu aleikum
Rauhaa
Jouduttuani viime yöksi sairaalaan, sain jälleen uutta pohdittavaa muslimin elämästä täällä Suomessa. En voinut olla huomaamatta lääkärin epävarmuutta hoitaessaan minua. Vaikutti ikäänkuin hän olisi koko ajan pelännyt, että tekee jotain väärin tai loukkaa minua. Tämä on toki osoitus kunnioituksesta ja kohteliaisuudesta, mutta onko liika varovaisuus kuitenkaan ihan tarpeellista?
Samankaltaista käytöstä olen kohdannut myös muissa asiakaspalvelutilanteissa. Ollaan yliystävällisiä ja -auttavaisia, ettei vain loukattaisi minua. Olen itselleni selittänyt tämän ilmiön sillä, että ihmiset eivät halua missään tapauksessa leimautua ennakkoluuloisiksi rasisteiksi, vaan haluavat erityisen hyvällä käytöksellä osoittaa hyväksyvänsä minut ja erilaisuuteni.
Hyvässä käytöksessä ei tietenkään ole mitään valittamista; olen itse asiassa hyvin hämillään ja otettu siitä, että nämä työntekijät suhtautuvat minuun näin mukavasti. Kuitenkin, kun tiedän, että heidän pelkonsa minun loukkaamisesta on aivan turhaa, en haluaisi aiheuttaa hämmennystä ja hermostuneisuutta heissä.
Mistä tuo hermostuneisuus sitten johtuu?
Suomessa on vielä melko huonosti laadittu ohjeita vähemmistöryhmien kohtelusta. Opetushallituksella on jonkinlainen opas muslimilasten opettajia varten, mutta sitä käytetään vain muutamissa isoissa kaupungeissa ja se on sisällöltään puutteellinen; eräs muslimisisko tekee täydennys- ja korjaustyötä parhaillaan. Sairaaloillekin on oma ohjeistuksensa, mutta myös sen käyttö on vähäistä.
Vähäinen käyttö selittyy mielestäni sillä, että oppaista on tehty liian monimutkaisia ja lähinnä lisähämmennystä aiheuttavia. On toki hyvä mainita erityishuomiota vaativat tilanteet, mutta pääasiallisesti työntekijät tarvitsisivat varmuutta ja rauhallisuuden tunnetta, eikä lisää stressiä pikkuasioista. Hyvä esimerkki ohjeesta, joka minun silmiini vaikuttaa hämmentävältä ja kaikenlisäksi jopa asiattomalta; romanipotilas olisi hyvä sijoittaa mahdollisimman lähelle osaston ulko-ovea, koska muut potilaat saattavat häiriintyä häntä katsomaan tulevista sukulaisista ja muista vieraista. Vastaavanlaisia, loukkaavia ohjeita löytyi myös mainitsemastani opetushallituksen ohjeesta muslimilasten opetusta varten. Tälläiset ohjeet ovat omiaan luomaan harhakuvan, että vähemmistöön kuuluva asiakas on vaativa, hankala ja loukkaantuu suunnattomasti pienestäkin virheestä.
Kun ohjeet ovat tuota luokkaa, ja niiden laatimiseen ei ole osallistunut kyseessä olevan vähemmistöryhmän edustajat itse, ei oppailta kovinkaan suurta menestystä voi odottaa. Vastuu tästä ongelmasta siirtyy eri alojen päättäjille. Hallitusten tulisi ottaa aktiivisemmin työkseen ajantasalla olevien, laadukkaiden oppaiden laatiminen yhteistyössä vähemmistöryhmien kanssa ja niiden jakaminen eri alojen työpaikoille. Ja toki tässä vaaditaan aktiivisuutta myös meiltä vähemmistöön kuuluvilta; ei tuota opetushallituksenkaan opasta olis kukaan alkanut korjaamaan ilman aktiivisen, asiasta kiinnostuneen muslimisiskon toimeentarttumista.
perjantaina, huhtikuuta 04, 2008
Kuinka suhtautua muslimiasiakkaaseen?
klo 3:32 ip.
Tunnisteet: työ ja opiskelu, väärinkäsitykset, yhteiskunta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Assalamu alaikum wrwb,
Ikävä sanoa, mutta yksi syy tuohon on myös se, että useat maahnmuuttaja muslimit saattavat vaatia aika paljon erityisvapauksia ja ovat heti lakimiehen puheille menossa mikäli ei totella.
Ei toki tuo ole ainoa syy tuohon henkilökuntien käytökseen, pääsyy on toki varmasti, kuten snaoitkin, selkeiden oppaiden puute. Kuitenkin se on vähän niinkin, että selkeä opas on aika mahdottomuus, koska eri kulttuureissa menetellään eri tavoin. Toisissa painotetaan esimerkiksi sitä, ettei vaan saa unohtaa alapesua sairaalta vanhukseltakaan joka päivä, toiset taas painottavat vain selkeästi pakollisia asioita islamissa... Omat pari senttiäni vain...
Verrattava tilanne on myös missätahansa julkisissa paikoissa jos törmää ulkomaalaiseen tai vaikka suomalaiseen huivia käyttävään musliminaiseen, ihmiset ei oikein tiedä saako vilkaista vai parempi olla kuin ei huomaisikaan. Molemmissa tapauksissa on pelko rasistiksi leimautumisesta.
Tuo on totta, että monet muslimit vaativat aika kärkkäästi sitä palvelua. Samalla pohjalla on se omituinen muslimi-pelko, mistä kuulee, vaikkei muslimi olekaan. Muslimit nähdään jostain syystä aika pelottavina. Muakin kyllä kieltämättä joskus pelotti ne kaavut, hijabit niqabeista puhumattakaan. Nyttemmin ehkä lähinnä huvittaa tuo pelkääminen:)
Toisaalta usein pienten vähemmistöryhmien on aika selkeästi pidettävä puoliaan, että heitä kuullaan. Toisaalta aina kannattaa miettiä, miten viestii asian. Monessa paikassa ollaan varpaillaan, että onko tässä tapauksessa nyt läsnä muslimi, joka edustaa tiukempaa ajattelua, vai saako se lapsi tosiaan neuvolassa piirtää sen ihmisen. Toiset raivostuvat ehdotuksestakin, toiset ovat, että mikä jottei voisi.
Ja tiedosta on myös kyse tosiaan. Selitin juuri vähän aikaa sitten terveydenhuollon parissa työskentelevälle siskolle jotain siitä, mitä ottaa huomioon muslimia kohdatessa. Asiasta ei oltu informoitu lähes ollenkaan, tietopohjaa ei ollut.
Olisin taipuvainen ajattelemaan niinkin, että juuri erilaisten oppaiden ja opastusten korostuminen aiheuttaa sen, että ihmisiä ei nähdä yksilöinä vaan ryhmänsä jäseninä. Jo tavanomainen toisten huomioonottaminen -puolin ja toisin- kantaa arjessa pitkälle.
Mielestäni voikin kysyä, kuinka hedelmällistä mm. muslimien erityistarpeiden näkyvä esilläpito mediassa loppujen lopuksi on. Onko se sittenkin omiaan aiheuttamaan nimenomaan yksilöiden käsittelyä ryhmänsä edustajina sen sijaan, että kukin voitaisiin kohdata ihmisenä yksilöllisine tarpeineen?
Salam aleykum
Mielestäni oppaita tarvitaan, mutta toisaalta nimimerkki paju on oikeassa siinä, että kaikenlaiset oppaat ja opastukset niputtavat muslimit yhdeksi homogeeniseksi joukoksi. Paras opas olisikin sellainen, jossa lukisi isolla: KYSY - KYSYVÄ EI TIELTÄ EKSY
Jos muslimi sitten loukkaantuu kysymyksestä, jonka tarkoitus on vain selvittää hänen toiveensa ja tarpeensa, niin sitten se on kyllä hänen vikansa, ei asiakaspalvelijan. Sen verran pitää olla hoitajalla tms. vahvuutta ja itseluottamusta, että osaa jättää tällaiset hermostumiset omaan arvoonsa. Onhan sitä muitakin hulluja, joiden mitä kummallisempia reaktioita asiakaspalvelijat joutuvat kohtaamaan.
Yksi selkeä syy pelkoon on todellinen pelko, siis islamin pelko. Kaikkihan me tiedämme miten tanskalaiselle pilapiirtäjälle (ja koko Tanskalle) on käynyt, ainakin minun silmiini harmittoman pilapiirroksen vuoksi... varovainen saa olla sanomisistaan ja tekemisistään jos aikoo terveenä pysyä.
Sakina: Siinä on se ongelma, että pahimmillaan tämä loukattu tekee rikosilmoituksen vähemmistövaltuutetulle ja siinä sitä sitten ollaan. Vielä ei ole yleinen tendenssi, mutta esim. Ruotsissa on ollut viitteitä siihen suuntaan, että syrjinnästä epäillyn olisi osoitettava se, ettei hän syrjinyt - jos hän ei kykene tähän, syrjinnän oletetaan tapahtuneen. Nämä tapaukset ovat aika huolestuttavia, koska ne osaltaan lisäävät tuota pelkoa.
Arawn: luulen, että jos muslimiasiakkaita nöyristellään syrjintäsyytteiden pelossa, jotkut yksilöt alkavat käyttää tätä tilannetta väärin ja eduksi ja todella alkavat tehdä syrjintäilmoituksia. Kun tällainen ei Suomessa ole vielä yleinen tapa, eikö pitäisi keskittyä ennaltaehkäisyyn ja napakasti yhtenä rintamana osoittaa, että muslimit ovat asiakkaita asiakkaiden joukossa, eikä meillä/heillä ole erityisoikeuksia? Onhan jo oikeusvaltion rappion alkua, jos syytön ei olekaan enää syytön, kunnes toisin todistetaan. Todistusvastuun tulisi olla aina syyttäjällä.
Lähetä kommentti