lauantaina, lokakuuta 20, 2007

Nyt se sitten tuli...

Assalamu alaikum
Rauhaa

Aikaisemmin olenkin jo kirjoittanut siitä, että tämä usko menee välillä kovempaa vauhtia ja välillä tasaisempaa. Se on ihan normaalia, ja varsinkin alussa innostus on aivan käsittämättömän korkealla.
Nyt minulla on ollut tässä kesän läpi semmoinen suvantovaihe, etten ole kovin aktiivisesti opiskellut lisää. Ja olenkin jo suoraan sanottuna odottanut ja toivonut, että milloinkahan tulisi seuraava aktiivi-jakso.
No nyt se sitten tuli. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut ns. salafeista, eli heistä jotka seuraavat oikeamielisten edeltäjien esimerkkiä. Tietoa löytyy suomenkielellä vaikkapa totuudentie.comista. En vain oikein ole opiskellut tarpeeksi tähän mennessä. Nyt uskon, että heidän menetelmänsä on oikea.

Johtuen tästä opiskelusta, olen pikkuisessa kriisissä. En siis sillä tavalla, että epäilisin uskoa, vaan epäilen itseäni. Olen tullut siihen tulokseen, että mitä enemmän lukee, sitä vähemmän tajuaa tietävänsä. Sitä oikeasti tuntee itsensä aivan tyhmäksi, kun näkee sata asiaa, joista ei ole ennen tiennyt. Kun ajattelee joitakin oppineita, ja sitä, miten paljon he tietävät, minusta tuntuu, etten voi koskaan tietää edes sadasosaa siitä.

Tämän takia olen entistä hämmentyneempi ja vaivautuneempi siitä, että jotkut tulevat kysymään minulta opillisia kysymyksiä. Se on toki hyvin imartelevaa, mutta pelkään että he ottavat vastaukseni täysin totena. Enkä minä voi tietää, vastaanko varmasti oikein. Siksi aina, kun joku uusi tuttava haluaa oppia minulta islamista, luettelen samat varoitukset:
Muista, etten ole oppinut, ja muista että olen ollut muslimi vasta viisi vuotta. Minä voin erehtyä, ja varmasti erehdyn, sen voin luvata. Edes oppineet eivät ole täydellisiä, minä vielä vähemmän. Jos joku tulee sanomaan sinulle, että olen vastannut väärin, kerro heti minulle, niin tarkistan asian minua viisaammilta. Muista myös, että vaikka yritän ja haluan noudattaa Koraania ja sunnaa mahdollisimman hyvin, teen väistämättä virheitä, koska olen ihminen.

Koskaan en vastaa, jos minulla on pienikin epäilys siitä, etten tiedä. Mutta olen sen verran tarkka, että etsin aina vastauksen jokaiseen kysymykseen. En yksinkertaisesti osaa istua rauhassa alas, ennen kuin olen oppinut varman vastauksen johonkin uuteen asiaan. Esimerkiksi eilen eräs sisko kertoi, että aina naisporukalla rukoillessa yksi toimii imaamina, ja antaa athanin(rukouskutsun). No minulla alkoi heti hälytyskellot soimaan, sillä olin aina elänyt siinä uskossa, ettei nainen anna athania. En kuitenkaan mennyt samantien korjaamaan siskoani, vaan sanoin, että otan selvää asiasta, sillä minua epäilyttää, onko tuo oikein. Sitten menin ja istuin koneeni ääreen, kunnes löysin kirjalliset todisteet uskomuksilleni. Vasta tämän jälkeen sanoin siskolle, ettei naiset anna azania, sillä sille ei löydy perusteita shariasta, ja sen vuoksi meidän olisi pysyteltävä poissa semmoisesta tavasta.

Yksi suuri syy tälle "opiskelu-aallolle" on eräs nuori tyttö, johon olen tutustunut. Hän on syntyperäinen muslimi, mutta ei ole aikaisemmin harjoittanut islamia. Nyt hän on niin täynnä intoa, että se taisi tarttua minuunkin, alhamdulillaah. Olen opettanut häntä tekemään rukouspesun, ja itse rukouksen.


No, lopetetaan jorinat ja mennään asiaan. Nyt en todellakaan tiedä mikä tämän blogin tulevaisuus on. En tiedä mitä kirjoitan tulevaisuudessa, ja kirjoitanko ollenkaan. Todennäköisesti kirjoitan, mutta linjani saattaa muuttua kovastikin. Tai sitten siirryn kokoaan uuteen blogiin, jota on tarkoitus pitää yhteisvoimin useamman muslimin kanssa, insha Allah. Aikoinaan olen kuitenkin luvannut, etten poista täältä mitään. Ei sillä olisi merkitystäkään, sillä vaikka poistaisin mahdollisesti virheelliset tekstini, Allah silti tietää mitä olen kirjoittanut. Ja kaikesta tullaan kysymään Viimeisenä Päivänä. Minun toivoni on, että Allah armahtaa minua virheissäni, ja johdattaa minua lähemmäs Oikeaa Tietä.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Olen seurannut blogiasi jo pidempään, mutta nyt kommentoin ekaa kertaa. Halusin vain ilmaista mielipiteeni, että olisi kiinnostavaa lukea kirjoituksiasi salafi-asiasta. Olen tutustunut asiaan jossain määrin (esim. totuudentie-sivuston kautta) enkä ehkä ole heidän kanssaan samaa mieltä monistakaan asioista, mutta olisi kiinnostavaa kuulla kyseisiä asioita salafiksi itsensä kokevalta itseltään tai sellaiseen pyrkivältä. Salafi-tulkinnat ovat melkoisen tiukkia keskivertomuslimin - saati sitten ei-muslimin - näkökulmasta, joten kyseistä tulkintaa seuraavien henkilökohtaista suhtautumista asiaan olisi mielenkiintoista oppia ymmärtämään.

Aino

punahilkka kirjoitti...

Salamualaikum,

tiedätkö, itsekin olen viime aikoina alkanut pohtia oman tietoni riittämättömyyttä/riittävyyttä. Sen vuoksi (ja tietenkin ajanpuutteen vuoksi) en ole uskaltanut enää julkaista mitään uutta omassa blogissani.

Ymmärrän, jos tahdot ottaa blogisi pois, tai jos tahdot lopettaa kirjoittelua. No, päätit miten vain, tahdon kiittää siitä, että olet pitänyt sitä ainakin tähän asti :D.

Anonyymi kirjoitti...

As-salamu aleykum
Ihana kuulla, että olet jälleen saanut uutta intoa opiskella. Al-hamdulillaah.
Niinhän se on, että vaikka kuinka opiskelee, koko ajan löytyy uutta tietoa, eivätkä ne oppineimmatkaan osaa kaikkea. Toisaalta, siinä mielestäni piilee suuri viisaus, kun tiedostamme, miten Suuri ja Viisas on Allah, jonka palvelijoita me saamme olla. Insha'Allah.
Muistathan sisko rakas olla armollinen itsellesi! Allah näkee ja tuntee hyvät aikeesi myös tämän blogisi suhteen.
ws, Hiba
-joka mielenkiinnolla on blogiasi seurannut =)

Suomalaisnainen burqassa kirjoitti...

Wa alaikum assalam siskot.

Totta, tuntuu vähän olevan hakusessa tuo armollisuus itselleni... Allah on Armelias Armahtaja, joten voi kai sitä itsekin vähän armahtaa itseään...
Sitä se tuo mieskin sanoi, että älähän liikaa ota vastuullesi asioita yhden päivän aikana. Ja kyllähän minäkin sen tajuan :) On vaan vissiin joku minussa joka haluaisi oppia kaiken kerralla. Kun on vaan niin malttamaton. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä...

Anonyymi kirjoitti...

Minusta sinun olisi hyvä jatkaa blogiasi ihan meidän ei- muslimien takia. Ainakin minun silmiäni olet avannut, enkä usko olevani ainoa.

Vaikka en muuten uskonnoista perusta on hyvä, että on mahdollista saada islamista tällainen länsimainen näkemyskin - joltakulta, joka on todella itsekin muslimi.

Vihainen nuori nainen ilman burkhaa (vai millä nimellä aikaisemmin kommentoin)

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymiteetin turvin uskallan kertoa, että oma uskonkriisini johti kaikkien uskontojen hylkäämiseen ja pysyvään vihamielisyyteen kaikkia uskontoja kohtaan.

Tosin minä epäilin aivan kaikkea, en pelkästään itseäni. Joillekin on luonteenomaista sellainen Descartes-tyyppinen muiden antamien oppien ja totuuksien vaistomainen epäily, eikä sille voi yhtään mitään. Jos joku neuvoo minua tekemään jotain ja oma järkeni ei löydä sille hyviä perusteluja, ei auta, vaikka niin olisi kirjoitettu kaikissa maailman pyhissä kirjoissa.

En toivo sinulle samaa kehityssuuntaa kuin itselleni, koska uskon menettäminen on valtaosalle ihmisistä järkyttävä kokemus.

Suomalaisnainen burqassa kirjoitti...

"Joillekin on luonteenomaista sellainen Descartes-tyyppinen muiden antamien oppien ja totuuksien vaistomainen epäily, eikä sille voi yhtään mitään. Jos joku neuvoo minua tekemään jotain ja oma järkeni ei löydä sille hyviä perusteluja, ei auta, vaikka niin olisi kirjoitettu kaikissa maailman pyhissä kirjoissa."

Minussa on aina ollut vähän samaa "vikaa", että epäilen kaikkea. Siksipä ehkä olinkin ateisti aikoinaan. Ja nykyäänkin kyseenalaistan monia asioita, erityisesti ihmisten kangistuneita kaavoja tehdä jotkin asiat aina vaan samalla tavalla sukupolvesta toiseen.
Kuitenkin, ainakaan vielä minulle ei ole tapahtunut sitä, että johonkin kysymykseeni islam ei osaisi vastata. Ja se varmasti minut islamissa pitääkin, kaikelle löytyy minua tyydyttävä järjellinen selitys. Vastaavia selityksiä hankaliin kysymyksiini ei esimerkiksi kristinuskosta löydy.