Nyt se sitten tuli...

Assalamu alaikum
Rauhaa

Aikaisemmin olenkin jo kirjoittanut siitä, että tämä usko menee välillä kovempaa vauhtia ja välillä tasaisempaa. Se on ihan normaalia, ja varsinkin alussa innostus on aivan käsittämättömän korkealla.
Nyt minulla on ollut tässä kesän läpi semmoinen suvantovaihe, etten ole kovin aktiivisesti opiskellut lisää. Ja olenkin jo suoraan sanottuna odottanut ja toivonut, että milloinkahan tulisi seuraava aktiivi-jakso.
No nyt se sitten tuli. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut ns. salafeista, eli heistä jotka seuraavat oikeamielisten edeltäjien esimerkkiä. Tietoa löytyy suomenkielellä vaikkapa totuudentie.comista. En vain oikein ole opiskellut tarpeeksi tähän mennessä. Nyt uskon, että heidän menetelmänsä on oikea.

Johtuen tästä opiskelusta, olen pikkuisessa kriisissä. En siis sillä tavalla, että epäilisin uskoa, vaan epäilen itseäni. Olen tullut siihen tulokseen, että mitä enemmän lukee, sitä vähemmän tajuaa tietävänsä. Sitä oikeasti tuntee itsensä aivan tyhmäksi, kun näkee sata asiaa, joista ei ole ennen tiennyt. Kun ajattelee joitakin oppineita, ja sitä, miten paljon he tietävät, minusta tuntuu, etten voi koskaan tietää edes sadasosaa siitä.

Tämän takia olen entistä hämmentyneempi ja vaivautuneempi siitä, että jotkut tulevat kysymään minulta opillisia kysymyksiä. Se on toki hyvin imartelevaa, mutta pelkään että he ottavat vastaukseni täysin totena. Enkä minä voi tietää, vastaanko varmasti oikein. Siksi aina, kun joku uusi tuttava haluaa oppia minulta islamista, luettelen samat varoitukset:
Muista, etten ole oppinut, ja muista että olen ollut muslimi vasta viisi vuotta. Minä voin erehtyä, ja varmasti erehdyn, sen voin luvata. Edes oppineet eivät ole täydellisiä, minä vielä vähemmän. Jos joku tulee sanomaan sinulle, että olen vastannut väärin, kerro heti minulle, niin tarkistan asian minua viisaammilta. Muista myös, että vaikka yritän ja haluan noudattaa Koraania ja sunnaa mahdollisimman hyvin, teen väistämättä virheitä, koska olen ihminen.

Koskaan en vastaa, jos minulla on pienikin epäilys siitä, etten tiedä. Mutta olen sen verran tarkka, että etsin aina vastauksen jokaiseen kysymykseen. En yksinkertaisesti osaa istua rauhassa alas, ennen kuin olen oppinut varman vastauksen johonkin uuteen asiaan. Esimerkiksi eilen eräs sisko kertoi, että aina naisporukalla rukoillessa yksi toimii imaamina, ja antaa athanin(rukouskutsun). No minulla alkoi heti hälytyskellot soimaan, sillä olin aina elänyt siinä uskossa, ettei nainen anna athania. En kuitenkaan mennyt samantien korjaamaan siskoani, vaan sanoin, että otan selvää asiasta, sillä minua epäilyttää, onko tuo oikein. Sitten menin ja istuin koneeni ääreen, kunnes löysin kirjalliset todisteet uskomuksilleni. Vasta tämän jälkeen sanoin siskolle, ettei naiset anna azania, sillä sille ei löydy perusteita shariasta, ja sen vuoksi meidän olisi pysyteltävä poissa semmoisesta tavasta.

Yksi suuri syy tälle "opiskelu-aallolle" on eräs nuori tyttö, johon olen tutustunut. Hän on syntyperäinen muslimi, mutta ei ole aikaisemmin harjoittanut islamia. Nyt hän on niin täynnä intoa, että se taisi tarttua minuunkin, alhamdulillaah. Olen opettanut häntä tekemään rukouspesun, ja itse rukouksen.


No, lopetetaan jorinat ja mennään asiaan. Nyt en todellakaan tiedä mikä tämän blogin tulevaisuus on. En tiedä mitä kirjoitan tulevaisuudessa, ja kirjoitanko ollenkaan. Todennäköisesti kirjoitan, mutta linjani saattaa muuttua kovastikin. Tai sitten siirryn kokoaan uuteen blogiin, jota on tarkoitus pitää yhteisvoimin useamman muslimin kanssa, insha Allah. Aikoinaan olen kuitenkin luvannut, etten poista täältä mitään. Ei sillä olisi merkitystäkään, sillä vaikka poistaisin mahdollisesti virheelliset tekstini, Allah silti tietää mitä olen kirjoittanut. Ja kaikesta tullaan kysymään Viimeisenä Päivänä. Minun toivoni on, että Allah armahtaa minua virheissäni, ja johdattaa minua lähemmäs Oikeaa Tietä.