Assalamu aleikum
Rauhaa
Viime talvi oli minulle pohdinnan aikaa. Vietin useita tunteja, jopa päiviä, pohtiessani islamia. Olen kenties ollut poikkeavan hiljainen ja mietteliäs läheisteni silmistä katsottuna. En tiedä miten kuvaisin ajatuksiani, mutta ehkäpä voisin sanoa, että olen käynyt läpi jonkinlaista uskon kypsymistä.
Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista lukea kaikenlaista pientä nippelitietoa, jota lisäksi muistan hyvin pitkänkin ajan kuluttua; siksi kai siskot usein kääntyvät minun puoleeni, jos heillä on jotain kysyttävää. Mutta, tänä talvena tuo nippelitiedon etsiminen on jäänyt aika vähiin, ja olen keskittynyt syvemmin aqidan, uskon, pohtimiseen ja tarkasteluun Koraanin, perimätiedon ja oppineitten kirjoittamien artikkelien kautta.
Tästä pohdinnastani ovat kyllä "kärsineet" muutkin. Helmikuussa sain kunnian olla ottamassa vastaan erään nuoren suomalaisen naisen uskontunnustusta. Valmistauduin tilaisuuteen ehkä liiankin hyvin; esitin useita islamin uskoon liittyviä kysymyksiä tältä naiselta, ennen kuin pyysin häntä toistamaan uskontunnustuksen perässäni. Osaltaan kysymysten määrä johtui hänen nuoresta iästään; halusin varmistaa, että hän todella ymmärtää mitä shahada tarkoittaa, ja mikä on islamin uskon oppi, ennen kuin hän tekee päätöksen kääntymisestään. Voi olla, että olin liiankin tarkka; toinen todistamassa ollut sisko nauroi, ja totesi, että jos häneltä olisi kysytty yhtä vaikeita kysymyksiä ennen shahadaa, hän olisi varmaankin häkeltynyt täysin. Eikä kyllä minultakaan kukaan kysynyt mitään, enkä todellakaan alussa edes tiennyt niitä aivan perusasioita, joita uudelle siskollekin siinä tilaisuudessa esitin. Voi siis olla, että tämä minun pohdintavaiheeni on tehnyt minusta toisaalta hiukan liiankin perusteellisen, mutta insha Allah se on vain hyväksi ystävilleni.
Pari päivää sitten näin Nokia Mission porukan televisiossa, ja kummastuin aikalailla heidän tavastaan "käännyttää" ihmisiä. Minä koen hyvin erikoiseksi tyylin, jossa vain sanotaan "Ota vastaan Jeesuksen rakkaus! Noniin, oletko nyt valmis ottamaan vastaan Jeesuksen?", eikä sitten sen tarkemmin kerrotakaan mitään koko uskonnosta. Jos joku olisi tullut minulle 7 vuotta sitten sanomaan, että "Ala muslimiksi! Noniin, oletkos nyt valmis uskomaan?", olisin pitänyt tuota ihmistä enemmän tai vähemmän sekopäänä. Sen sijaan, jos joku tuttava olisi tullut kertomaan islamista, vastaillut kysymyksiini ja minun ilmaistessa haluni kääntyä, vielä tentannut tarkkaan että olenko ihan varma päätöksestäni, olisin aika varmasti ollut paljon vakuuttuneempi ja luottavaisempi.
Mielestäni kaikenlaisten herätysliikkeiden heikkous onkin usein juuri siinä, että käännytysinto on niin kova, ettei kysymyksiin edes ehditä vastata. En siis ihmettele, että ihmiset vierastavat näitä liikkeitä. Islamissa koin ja koen edelleen suureksi vahvuudeksi sen, että kaikkiin kysymyksiin löytyy vastaus, ja ainakin vastausta pyritään etsimään. Ei sanota "Usko! Jos kysyt, olet epäilijä, ethän saa epäillä Jumalaa", vaan pyritään aina selittämään vaikeatkin asiat. Ystäväni, se sama kysymyksilleni nauranut sisko ja entinen vanhoillislestadiolainen, on monet kerrat päivitellyt tätä samaa asiaa; jos hän jotain halusi kysyä ja kyseenalaistaa, suu tukittiin saman tien käskemällä vaan uskomaan, eikä kyselemään mitään.
Insha Allah kirjoitan pian lisää kääntymisistä; erityisesti minua on pohdituttanut ns. äkkikääntymiset, jolloin ihminen vaikkapa väittää nähneensä jonkun ilmestyksen ja sen jälkeen kääntynyt/liittynyt johonkin herätysliikkeeseen tai uskontoon. Siihen asti, mukavaa kevättä!
lauantaina, maaliskuuta 29, 2008
Kääntymistä ja käännyttämistä
klo 9:25 ip.
Tunnisteet: Islam, kristinusko, siskot, usko
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
As-salamu aleykum
Luulen että näissä käännytystapauksissa ollaan liikkeellä vähän eri lähtökohdista kuin esim. dawan teossa:
Luulisi suurimman osan suomalaisista tietävän edes jotain kristinuskosta ja Jeesuksesta. Yllätykset tulevatkin sitten myöhemmin, kun on äkkiä liittynyt johonkin uskonnolliseen liikkeeseen, ja vasta myöhemmin alkaa syventyä niihin todellisiin opillisiin kysymyksiin. Sitten suu kyllä tukitaan. Parasta on tietenkin aivopestä uusi jäsen heti sitoutumaan oppiin niin, ettei vääriä kysymyksiä edes tule ;)
Islam on monelle suomalaiselle aika outo juttu ja monet muslimit (me mukaanlukien) jaksamme kärsivällisesti vastata mitä kummallisimpiin kysymyksiin ja myös syytöksiin. Kukaan ei oleta, että uusi muslimi (ja vanhakaan) tietäisi kaikkea ja kykenisi kaiken nielemään pureksimatta, saati sitten ei-muslimi.
Mutta olen ollut siinä käsityksessä, että muslimimaissa tätä käännyttämistä tapahtuu. Esim. egyptiläinen Amr Khaled (kirjoitinko nimen oikein?) tekee hyvin voimallisia puheita, tv-ohjelmia ja kirjoja, joissa kehottaa tavismuslimia kääntymään Jumalan puoleen ja ottamaan armon vastaan ja varoittelee jyrkin sanoin synnistä ja sen palkasta.
Oletuksena on, että ihminen tietää jo jotain perusteita islamin opista. Opilliset kysymykset eivät ole niin tärkeitä, vaan se ns. elävä usko.
wa aleikum assalam!
On kyllä hyvin todennäköistä, että vastaavaa käännytystä tapahtuu myös muslimimaissa, mutta sillon onkin kyse juuri siitä, että jo valmiiksi muslimia herätellään harjoittamaan uskoaan.
Siinä on suuri ero siihen, että ei-muslimia alettaisiin hurmoksellisesti kääntämään muslimiksi kertomatta sen paremmin itse islamin perusteista. Ja kuten sanoit:
"Yllätykset tulevatkin sitten myöhemmin, kun on äkkiä liittynyt johonkin uskonnolliseen liikkeeseen, ja vasta myöhemmin alkaa syventyä niihin todellisiin opillisiin kysymyksiin. Sitten suu kyllä tukitaan."
Juuri tuo on se, mitä en pysty hyväksymään missään uskonnollisessa liikkeessä, oli se "kristillinen" tai "islamilainen". Islamin mukaan tuommoinen ei kyllä edes ole mahdollista; siis ettei ihminen ymmärrä mitä shahada tarkoittaa. Enkä kyllä usko että se kovin puhdasoppista kristinuskoakaan on, ettei kerrota vakavasti ja sivistyneesti uskon perusteista...
Tulipa muuten mieleeni tuo sama entinen vanhoillislestadiolainen siskomme, joka kertoi vasta lukiossa järkytyksekseen oppineensa että kristinuskon mukaan Jeesus on tosi jumala ja tosi ihminen. Ja tuosta tapahtumasta oli lopulta tullut yksi niistä suurista sysäyksistä pois kristinuskosta.
Tämä riski on juuri semmoisessa toiminnassa, jossa käsketään uskomaan kysymättä mitään; kyllä jokainen ajatteleva ihminen haluaa löytää ne vastaukset. Ja sitten kun vastaukset löytyy, ne saattavat tuntua vierailta. Tuolloin voi sitten romahtaa pohja vuosien uskonnolliselta identiteetiltä, mikä on varmasti suuri kriisi kenelle tahansa. Ja tuommoista kriisiä en todellakaan kenellekään toivo, siksi juuri haluan aina varmistaa, että islamiin kääntyvä todella tietää mitä shahada tarkoittaa.
Aika erikoisilta vaikuttavat käsityksenne kristinuskosta: minun kokemukseni on se että kysymään nimenomaan rohkaistaan ja vastauksia etsitään Raamatusta. Luulen myös että tuo kuvaus Nokia Missiosta liittyi tilaisuuteen jossa ihmisille on ensin kerrottu ja puhuttu pitkään, ja lopuksi kehotetaan tekemään uskonratkaisu.
Hei!
Itse asiassa tuo kuvaamani tilanne oli televisiossa, eikä siinä sen kummemmin keskusteltu etukäteen.
Voi olla, että sinun, kristityn, silmissä meidän kuvamme kristinuskosta on erikoinen. Kuitenkin, kuvaamani tilanne on valitettavan tosi, ja sitä tapahtuu joka päivä; käsketään vain uskomaan, ei kyselemään. Tästä todistaa kymmenet, sadat, tuhannet ihmiset, jotka saman ovat kokeneet. Viimeisin todistaja on tuo islamiin kääntynyt, 15-vuotias nuori nainen, jolle uskonnon opettaja ei ollut kyennyt vastaamaan hänen esittämiin kysymyksiin kristinuskosta. Ihmiset pettyvät kristittyjen kyvyttömyyteen kertoa uskosta.
Tuo ei välttämättä automaattisesti johdu itse uskonnon puutteista, vaan ihmisten puutteista, sen ymmärrän. Toki kristinuskossa on paljon aukkoja ja ristiriitaisuuksia, joita minulle ei ole kukaan pystynyt selittämään, mutta toiset ne hyväksyvät ja ymmärtävät juuri tuolla perusteella, että "se on uskon asia".
Myönnän, etten tiedä paljoakaan kristinuskosta, vaikka 12 vuotta olenkin ev. lut. uskontotunneilla käynyt, ja rippikoulussakin sain maksimipisteet kokeesta... Se mitä opin, ei jäänyt sydämeeni, vaan se oli tyhjää ja vierasta, ulkoa opittua. Ennen islamia olin ateisti, Allah minua armahtakoon ja pitäköön minut Oikealla Tiellä.
Voi olla, että teksteistäni paistaa pettymys kristinuskoon. Enkä minä sitä häpeäkään, kyllä, olen pettynyt. Se ei tuonut minulle vastauksia kysymyksiini, se ei saanut minua uskomaan Jumalaan, se ei perustellut miksi, mitä, silloin kun halusin tietää. Ja päälimmäisenä, se ei tuonut minulle sitä sydämen rauhaa, minkä islamin kautta olen saanut, kiitos ja ylistys Allahille.
Salam taas
Täytyy sisko sanoa että puit sanoiksi sen, mitä itse tunnen sydämessäni, masha Allah.
Lähetä kommentti